Miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta?

║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Suomalaisen yhteiskunnan tunneilmapiiristä välittyvä mielikuva on, että jihadistinen terrori muodostaisi suuremman uhan kuin valkoisen ylivallan terrori. Haluan selvittää syitä sille, miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa jihadistisen ja valkoisen ylivallan terrorin suhdetta hybridiin mediaympäristöön eli sitä, millaisia vaikutuksia perinteisellä medialla ja sosiaalisella medialla on käsityksiimme terrorista 2000-luvun maailmassa.

Lue myös muut aiemmat blogini: 1) Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan? 2) Miltä vihapuhuja näyttää? 3) Mitä disinformaatio tarkoittaa?

Terrorismin uhkaan havahduttiin läntisessä maailmassa vuoden 2001 New Yorkin WTC-iskujen myötä. Amerikka aloitti tämän jälkeen massiivisen sodan terrorismia vastaan. Tätä ennen terrorismia oli ollut vuosikymmenen ajan historiallisen vähän. Al-Qaidan tekemä WTC-isku, ja siitä seuranneen islamistisen terrorismin voimistuminen, istuu hyvin nykyterrorin uskonnolliseen aaltoon. Terrorismin uhka tuntuu olevan läsnä myös Euroopassa, vaikka vain 3 prosenttia maailman terrorismista kohdistuu tänne (Malkki 2019). Suomi taas on terroristisen uhan syrjäseudun syrjäseutua (Saarinen 2019). Terrorismi on medioitumisen myötä esillä mediassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Perinteisen median ja sosiaalisen median muodostama hybridi mediaympäristö ruokkii terrorismiin liittyviä pelkojamme (Hakala 2020 & Sumiala et al. 2018, 2). Näistä syistä meistä saattaa tuntua siltä, että terrorismin uhka olisi todellinen, ja, että terrorismi olisi tullut lähemmäksi meitä (Malkki 2019). 

Terrorismi on uhalla ja pelolla viestimistä

Terrorismin takana voi olla joko terroristiryhmä, erilaisia löyhiä ryhmittymiä tai yksilöitä. Jihadistisia ja valkoisen ylivallan terrori-iskuja tekevät sekä radikalisoituneet ryhmittymät että yksilöt (vigelante), jotka ottavat lain omiin käsiinsä (Hakala 2020 & Malkki 2019). 

Terrorismi tarkoittaa väkivallan ja pelon kautta viestimistä (Malkki 2019 & Sumiala 2018, 2). Koska hybridi mediaympäristö on oleellisessa osassa terrori-iskujen toteutuksessa ja niiden onnistumisessa, analysoin myöhemmin kirjoituksessani tarkemmin tätä suhdetta. Tässä vaiheessa esittelen islamistisen jihadismin ja valkoisen ylivallan terrorin muodostamaa uhkakuvaa. 

Islamistinen jihadismi mielletään selkeämmin uhaksi

Islamistista terrorismia eli jihadismia edustava Isis (Isil) on ollut ennennäkemättömän vetovoimainen ja taitava rekrytoimaan jäseniä viimeisen vuosikymmenen aikana (Heino 2021). Sosiaalisella medialla on ollut merkittävä rooli tässä (Saarinen 2019). Euroopasta Syyriaan lähtijöitä on vuosina 2012–2016 ollut noin 6 000. Suomestakin lähteneitä on noin 120, näiden mukana naisia ja 40 lasta. Lähtijöistä suurin osa on lähtenyt varta vasten Isisin houkuttelemina, joko siviileiksi tai taistelijoiksi. Osa on lähtenyt myös vastustamaan Isisiä. Syyriaan matkanneet ovat kertoneet avoimesti elämästään blogeissaan ja sosiaalisessa mediassa. Lähtöä harkinneet ovat saaneet näistä konkreettisia neuvoja matkantekoon. Suomesta lähteneet ovat osallistuneet Isisin propagandan levittämiseen. (Heino 2021.) Tällainen viestintä on varmasti vahvistanut lähtöä punnitsevien ajatuksia.

Isisin narratiivissa islam on hyökkäyksen kohteena, ja muslimien velvollisuutena on auttaa kärsiviä veljiä ja sisaria. Isisin Syyriassa rakenteilla ollut kalifaatti tarjosi maailman muslimeille mahdollisuuden uuteen yhteiskuntaan, jonka oli tarkoitus tukea puhdasta uskontoa. Lähtijöiden taustalla olevat syyt ovat monimuotoisia. Pelkkä heikompiosaisuus, elämän näköalattomuus tai sivullisuus eivät yksinään selitä terroristijärjestöön liittymistä. Mukana on myös oman identiteetin, paikan ja merkityksen etsintää, toveruuden kaipuuta, jopa nuoruuden kapinaa. (Heino 2021.) Voimakkain yksittäinen syy löytynee halusta rakentaa yhteinen islamistinen yhteiskunta. Merkityksellistä tässä on se, ettei terrorismi yleensä perustu pelkille uskonnollisille aatteille, vaan ennen kaikkea poliittisille tavoitteille (Malkki 2019). Jihadismi on kyllä ottanut innostuksena islamista, mutta se on silti enemmän poliittista kuin uskonnollista. Terrorismin juurisyy ei siten löydy uskonnosta, kuten usein luullaan. (Gunning & Jackson 2011, 377-388.) Suomessa tai Euroopassa ei kuitenkaan osattu ottaa lähdön uskonnollisia syitä tarpeeksi vakavasti (Malkki 2019). Lähtijät ovat saattaneet kokea, etteivät he pystyneet elämään täyttä uskonnollista elämää maallistuneessa Euroopassa (Saarinen 2019). Meille on muodostunut WTC-iskujen myötä sellainen kuva, että islam olisi erityisen vaarallinen. Emme siksi näen jihadismin taustalla olevia todellisia syitä. 

Jihadismi on ennen kaikkea kiinnostunut valtaamaan takaisin muslimeille historian saatossa kuuluneita alueita Lähi-idässä. Tämän valossa emme ole kovin suuren uhkan edessä täällä Euroopassa. Euroopassa pelätään luultavasti eniten vuonna 2015–2016 tulleiden maahanmuuttajien mukana salaa tulleita Isisin jäseniä. Täällä pelätään myös Eurooppaan palavien suorittamia terrori-iskuja. Siksi naisten ja lastenkin paluuta vastustetaan niin kovaäänisesti. Tähän mennessä Euroopassa tapahtuneet terrori-iskut eivät kuitenkaan ole palaajien tekemiä, vaan täällä asuneiden tai täällä jopa syntyneiden. (Heino 2021 & Sumiala et al. 2018, 128.) Suurimpana todellisena vaarana on se, että jihadistiset verkostot laajenevat palaavien mukana Eurooppaan. Näin Isisin uusien jäsenten rekrytointi voi helpottua tulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttää onko jihadismin uhka todellinen vai ei. Isisin kalifaatti todettiin kukistetuksi jo vuonna 2019. Al-Qaidan muodostama uhka pieneni jo vuonna 2011 Osama bin Ladenin kuoleman myötä. Uusimpana uhkana on Talibaninin jälleen nousu Afganistanissa.

Valkoisen ylivallan uhkaa ei mielletä terrorismiksi

Valkoisella ylivallalla (white supremacy) ei ole yhtä virallista nimitystä. Valitsin käyttää juuri termiä valkoinen ylivalta, koska se kuvaa suoraan, mistä liikehdinnässä on kyse. Valkoisen ylivallan taustalla on ainakin alt-Right-liike eli vaihtoehtoinen oikeisto, joka kokoaa yhteen äärioikeistolaisia, puolisotilaallisia oikeistolaisia, etnonationalisteja, uusnatseja, klaanimiehiä, uuskonfederaatteja, naisvihaajia, ja muita sekalaisia joukkoja (Kirk & Wiser 2021 & Rinne 2019). Näiden eri ryhmittymien kannattajia yhdistää se, että he ovat valkoisia konservatiivisia miehiä, rasisteja sekä fasisteja. Alt-Right vastustaa esimerkiksi poliittista korrektiutta, feminismiä, islamia, juutalaisuutta sekä globalisaatiota, ja kannattaa valkoista nationalismia, sukupuolirooleja sekä sananvapautta. Liikkeiden kannattajat piilottavat mielellään agendansa lainsäädännön taakse julkisuudessa. (Rinne 2019.) 

Alt-Right linkittyy Amerikassa selvästi Republikaaneihin. Alt-right-liike on levittäytynyt laajalle myös Eurooppaan, ja näkyy muukalaisvastaisessa politiikassa. Suomessa se toimii jossakin Perussuomalaisen puoluepolitiikan ja äärioikeiston välimaastossa. Koska harva perussuomalainen sanoo suoraan kannattavansa valkoista ylivaltaa tai näihin linkittyviä ryhmittymiä, on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa ketkä ja kuinka moni näitä aatteita kannattavat. Perussuomalaisten vahva 20 prosentin puoluekannatus signaloi kuitenkin jotain valkoisen ylivallan aatteiden yleisyydestä. Maahanmuuttajavastaisuus, naisviha, muslimiviha ja antisemitismi ovat yltyneet samaan tahtiin Perussuomalaisten nousun kanssa. Valkoisen ylivallan olemassaolo tulee kaikkein selvimmin esiin anonyymisti keskustelupalstoilla tai jopa avoimesti sosiaalisessa mediassa. Nämä äänet ovat voimakkaita ja jatkuvasti esillä. Perussuomalaiset ovat legitimoineet rasismin poliittiseksi toiminnaksi, ja yrittää piilottaa agendansa lakeihin. 

Norjassa vuonna 2011 Utøya-iskun tekijä, Anders Behring Breivik voidaan nähdä alt-right-liikkeen esitaistelijana, vaikkei liikettä vielä silloin ollut olemassa. Breivik ei kohdistanut rasistista iskuaan suoraan maahanmuuttajiin, vaan monikulttuurisuuteen uskoviin teineihin. (Rinne 2019). Yksin toiminut Breivik ihaili ristiretkiä, ja pelkäsi Euroopan muuttuvan islamistiseksi (Hakala 2020). 

Viimeisin merkittävä valkoisen ylivallan isku liittyy Amerikan kongressin valtaukseen tammikuussa 2021. Julkisuudessa iskusta käytettiin ilmaisua valtaus, mikä vähättelee iskun vakavuutta. Joka viidennellä mukana olleella oli armeijatausta, ja poliisien uskotaan olleen hyökkääjien puolella. (Valaskivi et al. 2021.) Valtaajien tavoitteena oli kumota vaalitulos, ja ilmeisesti hirttää varapresidentti Mike Pence, joka oli kääntynyt presidentti Donald Trumpia vastaan. Trump oli yllyttänyt kannattajansa paikalle ja Pencen kimppuun. Trump oli jo tätä ennen onnistunut agitoimaan joukkonsa Charlottesvillessä vuonna 2017. Siellä äärioikeisto huusi juutalaisvastaisia iskulauseita, ja vastamielenosoittajien joukkoon ajettiin autolla. (Kirk & Wiser 2021.) Trumpin presidenttikampanja oli otettu suoraan alt-right-liikkeen käsikirjasta (Rinne 2019).

Suomessa vuonna 2015 kymmeneen vastaanottokeskukseen tehdyt ja maahanmuuttajiin (jopa lapsiin) kohdistetut polttopulloiskut, ovat ilmentymä valkoisen ylivallan terrorista myös meillä Suomessa. Iskut nimettiin julkisuudessa ilkivallaksi tai tuhotöiksi, koska niissä vältyttiin henkilövahingoilta, mutta ne voidaan lukea terrori-iskuiksi (Malkki 2019).

Valkoisen ylivallan terrori jää vähemmälle huomiolle kuin jihadismi, koska tällaisia iskuja ei mielletä hevillä terrorismiksi (Malkki 2019). Syynä voi olla se, ettei valkoisen ylivallan terrori istu nykyhetken uskonnollisen terrorin aaltoon, joka mieltää jihadismin selkeämmin terrorismiksi, WTC-iskujen jälkeisessä maailmassa (Sumiala et al. 2018, 3). Valkoisen ylivallan terrori voikin mahdollisesti edustaa jo seuraavan viidennen aallon terroria. Tutkija Leena Malkki nimesi nimittäin tribalistisen terrorin potentiaalisena uutena terroriaaltona (Malkki 2019). Tribalismi liittynee heimojen väliseen vihanpitoon. Tribalismi näkyy voimakkaasti Amerikan kakspuoluejärjestelmän politiikassa. Republikaaneja kannattava alt-Right-liike onkin ottanut kovaa yhteen Demokraatteja kannattavien vastamielenosoittajien kanssa. (Klein 2019, 314.) Oma veikkaukseni on, että etenkin jakaantuneessa Amerikassa valkoisen ylivallan uhka on todellinen. Suomen monipuoluejärjestelmä pehmentänee hieman politiikkaa. Rasismi rehottaa meillä kuitenkin internetissä, sillä valkoisen ylivallan edustajat ovat taitavia trollaajia ja vihapuhujia. 

Terrorismi hyödyntää hybridiä mediaympäristöä

Terrorismi viestii väkivallalla. Terrorismi hyödyntää tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, kauhua. Terrori-iskujen uhrit toimivat välineenä huomiolle. (Malkki 2019 & Sumiala, 2, 89.) Strateginen viestintä kuuluu terroristien menetelmävalikoimaan. Terroristit nimittävät viestintäänsä usein itse propagandaksi. Siinä viestintää käytetään väkivallan legitimointiin. Terroristit hoitavatkin mediasuhteitaan samaan tapaan kuin muutkin organisaatiot. Al-Qaidan tiedetään esimerkiksi lähettäneen parikymmentä lehdistötiedotteita ennen erästä iskuaan. (Holbrook 2014, 143-148.) 

Terrori-iskujen tekijät haluavat mahdollisimman suurta huomiota teoilleen ja tavoitteilleen. Siksi terroristit hyödyntävät varsin taidokkaasti perinteisen median ja sosiaalisen median muodostamaa hybridiä mediaympäristöä. (Sumiala 2019.) Valkoista ylivaltaa edustaneen Christchurchin moskeja-iskun tekijä, lähetti iskustaan livekuvaa sosiaaliseen mediaan (Sumiala 2019). Profeetta Muhammedin kuvasta alkunsa saaneen Charlie Hebdo-iskun tekijät taas olivat suoraan yhteydessä mediaan iskunsa aikana (Sumiala et al. 2018, 113-11). Anders Breivik julkaisi 1 500 sivuisen manifestin juuri ennen iskuaan. Amerikan kongressinvaltauksen uutiskuvia dominoi sarvipäiseksi shamaaniksi pukeutunut mies.

Epäonnistuneet reaktiot terrorismiin lisäävät uhan tunnetta

Terrorismin uhka rakentuu sosiaalisesti viestinnän kautta (Hakala 2020, Sumiala & Harju 2019, 139). New Yorkin WTC-iskuilla on ollut perustavanlaatuinen vaikutus jihadistisen terrorismiuhan mielikuvaan ympäri läntisen maailman. Presidentti George W. Bush aloitti iskun jälkeen raskaan sodan terrorismia vastaan. Uhan tunteen kasvun syynä ei ollut pelkästään isku, vaan myös Yhdysvaltojen oma reaktio iskuun. Yhdysvallat vastasi Al-Qaidan tuleen tulella, mikä lietsoi vihan kierrettä ennen näkemättömällä tavalla. Ranska valitsi samantyyppisen viestinnällisen linjan Charlie Hebdo-iskun jälkeen (Sumiala et al. 2018, 86). WTC-iskun jälkeen ennakkoluulot muslimeja kohtaan ovat kasvaneet sellaiseen mittakaavaan, että jokainen muslimi nähdään vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin terroristina. Vihan seurauksena tavalliset muslimit ovat joutuneet syvän epäluulon, syrjinnän ja rasismin kohteiksi (Konttori 2019). Osa jihadisteista ovat luultavasti myös radikalisoituneet vain ja ainoastaan Amerikan terrorismin vastaisen sodan seurauksena. 

Suomen reaktio vuoden 2017 Turun puukkoiskuun ei myöskään ollut kaikkein rakentavin. Sisäministeri Paula Risikko lausui, ettei Suomi ollut iskun jälkeen enää lintukoto. Tämä lausunto oli omiaan lisäämään uhan tunnetta. Risikon kuvaus ulkomaalaisen näköisestä tekijästä sai assosiaatiot heti kohdistumaan maahanmuuttajaan. Pääministeri Juha Sipilä julkisti taasen iskun rikosnimikkeen ennen surunvalittelujaan. Sipilä näytti muistotilaisuudessa poissaolevalta. Lisäksi hän lausui, ettemme pelkää, vaikka hän samaan aikaan twiittasi vimmatusti, mikä signaloi pelkoa. Terrori-iskujen jälkeisen viestinnän tehtävänä tulisi olla purkaa uhkaa, osoittamalla rakkautta. (Hakala 2020). Suomen reaktioiden taustalla saattoi olla suomalaiseen identiteettiin kuuluva tunnekylmyys. Solidaarisuuden näyttäminen tunteiden avulla olisi kuitenkin toimivampi vastaus terrori-iskuihin. Se hälventäisi turhaa uhan tunnetta.

Norjan Utøya-iskun jälkeinen tunneilmasto oli toimivampi. Norjan pääministeri Jens Stoltenberg totesi, että nyt on suruaika, päätöksiä tehdään kuukauden päästä, ja Utøyalle palataan yhdessä vuoden päästä. Surutilaisuudessa hän oli hiljaa, mutta viestitti tunteillaan vahvasti läsnäoloaan. (Hakala 2020.)

Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern oli erityisen taitava Christchurch-iskun jälkeisessä symbolisessa viestinnässään. Hän sanoi heti, että muslimiuhrit ovat meitä. Hän ei myöskään suostunut lausumaan iskun tekijän nimeä. Lisäksi Ardern päätyi tiukentamaan maansa aselakeja, ja kritisoi Facebookia algoritmien polarisoivasta vaikutuksesta. (Sumiala 2019.)

Uhkakuvat voivat vääristyä

Perinteinen media siirtyy terrori-iskuissa katastrofimoodiin, ja aloittaa ympärivuorokautisen uutisoinnin (Sumiala et al. 2018, 16, 24). Median kriittisyys saattaakin uutiskilpailun paineessa ja nopean uutisoinnin tahdissa laskea (Sumiala et al. 2018, 107, 130). Riskinä on, että perinteinen media alkaa kritiikittömästi julkaista varmistamatonta tietoa, joka vääristää tulkintojamme terrori-iskuista. Näin media osallistuu terrorismin tavoitteisiin. 

Pariisin vuoden 2005 Charlie Hebdo -iskussa media toisti iskun tekijöiden väitettä Al-Qaidan osallisuudesta, mikä osoittautui myöhemmin vääräksi tiedoksi (Sumiala et al. 2018, 34-35). Väite tekijöiden jihadismitaustasta oli omiaan lisäämään ihmisten uhan tunnetta ympäri maailman. Media kehysti islamin WTC-iskujen yhteydessä väkivaltaiseksi uskonnoksi (Sumiala & Harju 2019, 133), joten vanha rutiinikehys otettiin uudelleen käyttöön Charlie Hebdo-iskun yhteydessä. Näin pelko jihadismia kohtaan yltyi jälleen. Niin yltyi myös suhteeton ja tuhoisa pelko muslimeja kohtaan (Kontttori 2019). Myöhemmin selvisi, että iskun todellisena motiivina oli ollut tekijöiden marginalisoituminen ja syrjäytymisen tunteet (Sumiala et al. 2018, 34-35, 128-129). Ihmiset yhdistävät iskun luultavasti vielä tänäkin päivänä ennemmin jihadismiin, kuin syrjäytymiseen. Muslimeiden tekemissä iskuissa alleviivataan yleensä uskonnon merkitystä motiivina. Valkoisten tekemissä iskuissa vedotaan helpommin taas mielenterveysongelmiin. (Malkki 2019 & Sumiala et al. 2018, 128-129). Charlie Hebdo -iskun tekijät eivät olleet kovin hartaita muslimeja, sillä he olivat eläneet länsimaalaista elämää (Sumiala et al. 2018, 34-35).  

Uuden-Seelannin vuoden 2019 Christchurch-iskun yhteydessä media haastatteli erästä moskeijan johtajaa, joka väitti, että iskun takana olisi ollut Israelin tiedustelupalvelu Mossad. Kommentti pohjasi perusteettomaan false flag salaliittoteoriaan, jossa juutalaiset hallitsisivat salaa maailmaa. Kommentti nousi esiin 120 perinteisen median uutisessa ympäri maailman. (Valaskivi et al. 2021.) Äärioikeistolainen motiivi jäi tämän seurauksena vähemmälle huomiolle. Tapaus oli omiaan vaimentamaan valkoisen terrorin olemassa oloa, ja vaarallisuutta. Se, ettei valkoisen ylivallan terroria alleviivata tarpeeksi iskujen yhteydessä, on varmasti yksi merkittävimmistä syistä sille, miksi tällaista uhkaa ei oteta vakavammin. 

Donald Trumpia kannattavien tekemässä kongressivaltauksessa käytetyt uutiskuvat shamaanista eivät antaneet oikeutta iskun vakavuudelle (Valaskivi et al. 2021). Uutisoinnissa puhuttiin Trumpin kannattajista, mutta uutisointi ei kyennyt tarpeeksi hyvin ilmentämään valkoisen ylivallan osallisuutta tai iskun vaarallisuutta. 

Tällaisten tapahtumakulkujen myötä ihmisille saattaa jäädä mieleen vääriä mielikuvia iskujen motiiveista. Se mihin median huomio suuntautuu, muuttuukin helposti todeksi. Perinteisen median tulisi ymmärtää, mitä iskujen tekijät ajavat takaa. Median ei tulisi toistaa propagandaa. Terrorismia käsittelevien uutisten tulisi olla analyyttisempia, ennemmin kuin reaaliaikaisia ja populistisia. (Valaskivi et al. 2021.) Median ei myöskään tulisi ruokkia pelkoa, vaan purkaa sitä (Hakala 2020). Perinteisen median kehystyksetkään eivät aina ole neutraaleja, sillä niihin vaikuttavat esimerkiksi uutiskilpailu, joka on iskujen yhteydessä erityisen kova (Knüpfer 2018, 477, 485). Perinteinen media ei kuitenkaan enää ole hybridin mediaympäristön aikaan yksinään vastuussa uhkakuvien vääristymisestä. Myös sosiaalisen median käyttäjillä ja algoritmien omistamilla sosiaalisen median alustoilla on roolinsa uhan levityksessä. 

Sisältöjen kierto hybridissä mediaympäristössä lisää uhan tunnetta 

Mediasisältöjen kiihtyvyys eskaloituu terrori-iskuissa hybridin mediaympäristön vaikutuksesta (Sumiala et al. 2018, 5, 116). Tästä syystä meille voi muodostua kuva, että terrorismi olisi lähempänä, ja uhka olisi todellisempi, kuin mitä se on. Näin sisältöjen kierto eskaloituu: 

Perinteinen media osallistuu terrorististen tavoitteiden toteutumiseen uutisoinnin kautta (Valaskivi et al. 2021). Terrori-iskujen tekijät epäonnistuvat, jos iskuja ei uutisoida (Sumiala 2019). Mutta näin ei käy. Media hyödyntää terrori-iskuja omien sisältöjensä levitykseen ja seuraajien tavoittelemiseen. Media kilpailee siten yhtä lailla huomiosta kuin terroristitkin (Sumiala et al. 2018, 77). Näin terroristit ja media ovat riippuvaisia toisistaan. Perinteinen media ja sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saavuttaneet julkkikset ovat kaikkein merkittävimmät sisältöjen kierrättäjät (Sumiala 2019). Lisäksi vastamediat välittävät perinteisen median uutisointia omilla kehyksillään (Valaskivi 2021). 

Sisältöjen kierrätys kiihtyy, kun mukaan tulevat vielä tavallisten ihmisten erilaiset tulkinnat ja kehykset tapahtumille. Näin sosiaalisen median tavallisetkin käyttäjät osallistuvat keskusteluillaan iskujen saamaan huomion kasvuun. (Sumiala 2019.) Levitystyöhön osallistuvat ironisesti kyllä kaikki ne, jotka vastustavat iskuja kaikkein eniten (Valaskivi et al. 2021). Vuoden 2005 Charlie Hebdo -iskun jälkeen syntynyt hashtag #JeSuisCharlie on maailman twiitatuin hashtag 5,2 miljoonalla twiitillä (Sumiala et al. 2018, 24). Ensimmäisen 24 tunnin aikana twiittejä oli lähetetty jo 3,4 miljoonaa kappaletta (Sumiala et al. 2018, 61). Tällainen valtava viestien kierrätys vaikuttaa varmasti uhan tunteen kasvuun. 

Sosiaalisen median algoritmit tehostavat vielä kierron kiihtymistä, jonka seurauksena mielipiteet jakautuvat ja polarisoituvat entistä voimakkaammin (Sumiala 2019 & Valaskivi 2021 & Sumiala et al. 2018, 2, 17-18). Nykyajan globaalissa viestintäympäristössä pienenkin kohderyhmän sisältö löytää vastakaikua (Sumiala & Harju 2019, 137). Myös botit ovat mukana kierrättämässä sisältöjä. Näiden tarkoitusperät jäävät usein epäselviksi. (Sumiala et al. 2018, 72.)

Syyttävä sormi osoitti Turun puukkoiskussa heti islamia, muslimeja sekä vihervasemmistoa. Iskua hyödynnettiin maahanmuuttovastaisuuden legitimointiin. Islam nähtiin perimmäisenä pahana. Tämänlaiset kehystykset mahdollistivat kaikkien muslimien demonisoinnin, ja toiseuttamisen, Suomeen kuulumattomiksi. (Sumiala & Harju 2019, 140-145).

Hybridiä mediaympäristöä tutkinut apulaisprofessori Johanna Sumiala kuuluttaa ratkaisuksi sekä median, journalismin että jokaisen yksittäisen sosiaalisen median käyttäjän eettistä vastuuta viestinnässä. (Sumiala et al. 2018, 130-131). Samantapaiseen tulokseen tulee internetin vastuullisuutta tutkinut Raphael Cohen-Almagor. Internetin palveluntarjoajien, kuten Googlen ja Facebookin, tulisi ottaa nykyistä suurempi vastuu haitallisesta sisällöstä, oman yhteiskuntavastuunsa nimissä. Facebook on tähän mennessä vedonnut neutraaliin asemaansa. Palveluntarjoajia ei kuitenkaan tulisi nähdä neutraaleina osapuolina, vaan heiltä tulee odottaa enemmän. (Cohen-Almagor 2015, 308, 150-151, 167). Sosiaalisen median alustat tulisi vastuuttaa algoritmien eettisyyteen. Algoritmien ei tulisi kannustaa polarisoitumiseen. Lisäksi alustojen tulisi puuttua vihapuheeseen nykyistä paremmin. 

Johtopäätökset 

Miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta? 

Perinteisen median ja sosiaalisen median muodostama hybridi mediaympäristö ruokkii terrorismiin liittyviä pelkojamme. Terrorismin uhka rakentuu sosiaalisesti viestinnän kautta. Valtioiden epäonnistuneet reaktiot terrorismiin, lisäävät uhan tunnetta merkittävästi. Terrori-iskujen jälkeisen viestinnän tehtävänä tulisi olla purkaa uhkaa. Usein käy päinvastaisesti. New Yorkin WTC-isku ja Amerikan sota terrorismia vastaan nosti kerta heitolla jihadismin jokaisen länsimaalaisen tietouteen. Isku vaikuttaa vielä näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen siihen, miten me tulkitsemme terrorismia. Yhdistämme jihadismin automaattisesti islamiin ja muslimeihin. Pelko tuntematonta kohtaan on yleensä suurempaa kuin pelko omia, jopa tunnettuja pahoja, kohtaan. Tuntemattomia kansanryhmiä on siksi helpompi demonisoida ja toiseuttaa. Tässä piileekin perimmäisin syy siihen, miksi pidämme jihadismia pahempana uhkana kuin valkoista ylivaltaa. Pelkäämme muukalaisia.

Perinteinen media saattaa katastrofimaratoneiden tiimellyksessä vääristää uhkakuvia. Charlie Hebdo-iskun tekijät saivat olemattomat yhteytensä Al-Qaidaan läpi uutisissa. Christchurch-iskussa äärioikeistolainen motiivi jäi vähemmälle huomiolle, kun salaliittoteoria nostettiin valokeilaan. Amerikan kongressinvaltauksen uutisoinnissa valkoisen ylivallan vaarallisuuden alleviivaaminen jäi uupumaan. Nämä tapahtumat ovat olleet omiaan vahvistamaan jihadismin uhkaa ja vaimentamaan valkoisen ylivallan uhkaa. Median ei tulisi ruokkia pelkoa, vaan purkaa sitä. Perinteinen media osallistuukin terrorististen tavoitteiden toteutumiseen uutisoinnin kautta. Terrori-iskussa mediasisältöjen kiihtyvyys eskaloituu hybridin mediaympäristön vaikutuksesta. Sisältöjen kierto kiihtyy, kun mukaan tulevat julkkisten ja tavallisten ihmisten erilaiset tulkintakehykset iskuille. Perinteisen median ja sosiaalisen median käyttäjien lisäksi myös teknologialla on vaikutus terrorin luomiin uhkakuviin. Sosiaalisella medialla ja näiden algoritmeilla on merkittävä rooli uhkakuvien rakentamisessa, sekä polarisoimisessa. 

Jihadismi istuu hyvin nykyhetken uskonnollisen terrorin aaltoon, toisin kuin valkoinen ylivalta. Valkoisen ylivallan edustama tribalismi saattaakin olla seuraavan terrorismin aaltoa. 

Lue myös muut aiemmat blogini: 1) Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan? 2) Miltä vihapuhuja näyttää? 3) Mitä disinformaatio tarkoittaa?

Lähteet

Arroub, M. & Klamt, A. (2020). Syyrian loputon sota (Black Box Syria). Yle. Dokumentti.

Cohen-Almagor, R. (2015). Confronting the Internet's Dark Side. Cambridge University Press.

Gunning, J. & Jackson, R. (2011) What's so Religious about “Religious Terrorism”? Critical Studies on Terrorism. Vol 4(3).

Hakala, S. (2020). Poliittiset ja uskonnolliset ääri-ilmiöt mediayhteiskunnassa. Luento.

Heino, A.-L, (2021). Syyriaan ja Irakiin matkustaneet: vierastaistelijat ja uuden yhteiskunnan rakentajat. Luento.

Holdbrook, D. (2014). Approaching Terrorist Public Relations initiatives. Public Relations Inquiry. Vol.3(2).

Iltalehti (11.1. 2021). USA:n kongressin hyökkäyksestä avattu terrorismitutkintoja – kylmäävät lisätiedot: tavoitteena hirttää Pence ja ampua Pelosi.

Ilta-Sanomat (23.3.2021). Äärioikeiston uhka Suomessa on voimistunut: Suojelupoliisi on tunnistanut terrori-iskuun kykeneviä toimijoita, myös valmistelu­toimia havaittu.

Kirk, M. & Wiser, M. (2021) Trump ja vihan kausi (Frontline: Trump's American Carnage). Yle. Dokumentti.

Klein, A. (2019). From Twitter to Charlottesville: Analyzing the Fighting Words Between the Alt-Right and Antifa. International Journal of Communication. 2019-01-01.

Knüpfer, C. (2018). Framing Conflicts in Digital and Transnational Media Environments. Media, War & Conflict. Vol 11.

Konttori, J. (2019). Sukupuoli, islam ja huivi. Luento.

Malkki, L. (2019). Viha ja väkivalta, terrorismin historiaa. Luento.Rinne, J. (2019). Poliittinen extremismi, Alt-right-liikehdintä ja oikeistopopulistinen nationalismi. Luento.

Rowley, R (2021). USA:n äärioikeiston kapina (Frontline: American Insurrection). Yle. Dokumentti.

Saarinen, J. (2019). Jihadistinen liikehdintä Suomessa. Luento.

Sumiala, J. (2019). Väkivalta hybridissä mediaympäristössä. Luento.

Sumiala, J. & Harju, A. (2019). “No More Apologies”: Violence as a Trigger for Public Controversy over Islam in the Digital Public Sphere. Journal of Religion, Media and Digital Culture. Vol 8.

Sumiala, J., Valaskivi K., Tikka M. & Huhtamäki J. (2018). Hybrid Media Events. The Charlie Hebdo Attacks and the Global Circulation of Violence. Emerald.

Valaskivi, K., Sumiala, J., Koski, U., Jääskeläinen P., Vehkoo, J, Jokinen, J. & Pyrhönen, N. (2021). Salaliittoteorioiden politiikka. Seminaari.