Mitä disinformaatio tarkoittaa?
║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║
Disinformaatio. Mitä se tarkoittaa? Mihin se kohdistuu? Ketkä sitä käyttävät? Miten se toimii? Mitä sillä tavoitellaan? Ja, miten disinformaatiota vastaan voidaan taistella? Lue rautaisannos disinformaatiosta!
Lue myös muut blogini: 1) Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu? 2) Miltä vihapuhuja näyttää? 3) Miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta? 4) Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan?
Referaatti perustuu Bennett ja Livingstonin artikkeliin “The disinformation order: Disruptive communication and the decline of democratic institutions”, vuodelta 2018.
Disinformaation havaitseminen on erittäin haastavaa, sillä se ei koostu enää vain yksittäisistä valheellisista uutisista, vaan on osa isompaa strategisempaa kokonaisuutta. Disinformaatiossa hyödynnetään usein journalismia muistuttavia formaatteja. Siinä käytetään esimerkiksi valeuutisia, valeasiantuntijoita, propagandaa, hakkerointia, botteja, tietovuotoja, salaliittoteorioita, levottomuutta, terroria, kiristystä, ja pelottelua väkivallalla. Disinformaatiolla pyritään vaikuttamaan politiikan narratiiveihin sekä rekrytoimaan ja radikalisoimaan. Mitkään demokraattiset valtiot eivät näytä olevan immuuneja disinformaatiolle.
Disinformaatiota ei pidä sekoittaa misinformaatioon, joka on tahattomasti tai tahallisesti jaettua väärää tietoa.
Disinformaatio kohdistuu erityisesti demokraattisiin instituutioihin, kuten mediaan ja politiikkaan. Sillä tavoitellaan maltillisten puolueiden syrjäyttämistä. Se rohkaisee myös hyökkäämään tiettyjä arkoja aiheita käsitteleviä toimittajia kohtaan.
Autoritaariset valtiot, kuten Venäjä ja Kiina, ovat erityisen aktiivisia. Venäjä käyttää kyberiskuja, hakkereita, trolleja ja botteja.
Radikaali oikeisto (alt-righ) on toinen merkittävä strategisen disinformaation hyödyntäjä. Radikaali oikeisto kokoaa yhteen sekalaisia joukkoja; globalisaation vastustajia, nationalisteja, ulkomaalaisvastaisia, uusnatseja. Suomessa liike toimii puoluepolitiikan ja ääriliikkeiden välissä. Tässä esimerkki Jussi Halla-ahon disinformaatiokampanja, jossa Tulli yhdistettiin al-Holin.
Valheellisia uutisia tehtaillaan myös pelkästä rahasta. Tällöin hyöty valuu edellä mainituille tahoille.
Kansalaisten luottamus instituutioihin on laskussa. Tämä trendi mahdollistaa yleisön vastaanottavaisuuden vaihtoiselle informaatiolle. Vilpilliset sisällöt leviävät helposti sosiaalisessa mediassa. Jossain vaiheessa media nostaa esiin tällaisia sisältöjä. Siksi valtavirtamedia ylläpitää ja vahvistaa disinformaatiota. Lisäksi median faktantarkistuksen aikana syntyy tilaa erilaisille vaihtoehtoisille tulkinnoille. Yleisö seuraa ja reagoi. Sykli jatkuu. Disinformaation narratiiveissa toistuvat autoritarismin ihannointi, nationalistiset arvot sekä pakolaismyönteisen eliitin juonittelu.
Kehen disinformaatio sitten uppoaa? Paljon useampaan kuin yleensä uskotaan.
Disinformaatiolla tavoitellaan luottamuksen rapauttamista demokraattisiin instituutioihin, kuten mediaan, politiikkaan ja poliittisiin instituutioihin. Tavoitteena on epävakauttaa maltillista politiikkaa, hämmentää vaaleja, sekaantua poliittiseen prosessiin sekä disruptoida valtionhallintoa. Disinformaatio saa aikaan sekasortoa. Se haavoittaa poliittista päätöksentekoa ja vääristää poliittista ilmapiiriä.
Venäjän harjoittamalla informaatiosodalla on geopoliittiset tavoitteet.
Disinformaatiota ei voiteta Bennettin ja Livingstonin mukaan pelkällä faktantarkistuksella.
Maltillinen koalitiopohjainen politiikka voi toimia vastalääkkeenä disinformaatiolle. Lisäksi rikkinäiset poliittiset instituutiot tulisi korjata. Ehkä lainsäädäntöäkin tulisi tiukentaa valeuutisten ja vihapuheen osalta. Valtaan päästyään radikaalit oikeistopuolueet ovat usein näyttäytyneet myös vähemmän uhkaavina. Suomeen perustettiin vuonna 2017 Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joka taistelee disinformaatiota vastaan.
Disinformaatiota ei ole tutkittu tarpeeksi. Siksi olisi hyvä ymmärtää, miten disinformaatioon liittyvät viestintäprosessit toimivat. Tulisi selvittää disinformaation alkuperä, onko se ulkomaista vai kansallista? Mihin puolueisiin ja toimijoihin disinformaatio linkittyy? Mitä kaavoja on löydettävissä? Lisäksi hakkereiden, trollien ja bottien toimintaa tulisi ymmärtää syvällisemmin.
Lue myös muut blogini: 1) Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu? 2) Miltä vihapuhuja näyttää? 3) Miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta? 4) Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan?
Referaatti perustuu Bennett ja Livingstonin artikkeliin “The disinformation order: Disruptive communication and the decline of democratic institutions”, vuodelta 2018.
Mitä on disinformaatio?
Disinformaatio on tarkoituksellisesti jaettua valheellista informaatiota. Tieto voi olla joko väärää, epätarkkaa tai manipuloitua.Disinformaation havaitseminen on erittäin haastavaa, sillä se ei koostu enää vain yksittäisistä valheellisista uutisista, vaan on osa isompaa strategisempaa kokonaisuutta. Disinformaatiossa hyödynnetään usein journalismia muistuttavia formaatteja. Siinä käytetään esimerkiksi valeuutisia, valeasiantuntijoita, propagandaa, hakkerointia, botteja, tietovuotoja, salaliittoteorioita, levottomuutta, terroria, kiristystä, ja pelottelua väkivallalla. Disinformaatiolla pyritään vaikuttamaan politiikan narratiiveihin sekä rekrytoimaan ja radikalisoimaan. Mitkään demokraattiset valtiot eivät näytä olevan immuuneja disinformaatiolle.
Disinformaatiota ei pidä sekoittaa misinformaatioon, joka on tahattomasti tai tahallisesti jaettua väärää tietoa.
Mihin disinformaatio kohdistuu?
Disinformaatio kohdistuu demokraattisia ja liberaaleja arvoja kohtaan.Disinformaatio kohdistuu erityisesti demokraattisiin instituutioihin, kuten mediaan ja politiikkaan. Sillä tavoitellaan maltillisten puolueiden syrjäyttämistä. Se rohkaisee myös hyökkäämään tiettyjä arkoja aiheita käsitteleviä toimittajia kohtaan.
Ketkä käyttävät disinformaatiota?
Disinformaatiota on sekä kansainvälistä että kansallista. Disinformaatio näyttäytyy erilaiselta eri maissa.Autoritaariset valtiot, kuten Venäjä ja Kiina, ovat erityisen aktiivisia. Venäjä käyttää kyberiskuja, hakkereita, trolleja ja botteja.
Radikaali oikeisto (alt-righ) on toinen merkittävä strategisen disinformaation hyödyntäjä. Radikaali oikeisto kokoaa yhteen sekalaisia joukkoja; globalisaation vastustajia, nationalisteja, ulkomaalaisvastaisia, uusnatseja. Suomessa liike toimii puoluepolitiikan ja ääriliikkeiden välissä. Tässä esimerkki Jussi Halla-ahon disinformaatiokampanja, jossa Tulli yhdistettiin al-Holin.
Valheellisia uutisia tehtaillaan myös pelkästä rahasta. Tällöin hyöty valuu edellä mainituille tahoille.
Miten disinformaatio toimii?
Disinformaatio hyödyntää valtavirtamediaa sekä julkista demokraattista keskustelukulttuuria. Valeuutiset ovat pieni ongelma disinformaation strategisiin toimintamalleihin verrattuna. Disinformaatio kokoaa joukkoja. Se vaanii luottamuksen menettäneitä instituutioita. Siksi se haastaa koko edustuksellisen demokratian.Kansalaisten luottamus instituutioihin on laskussa. Tämä trendi mahdollistaa yleisön vastaanottavaisuuden vaihtoiselle informaatiolle. Vilpilliset sisällöt leviävät helposti sosiaalisessa mediassa. Jossain vaiheessa media nostaa esiin tällaisia sisältöjä. Siksi valtavirtamedia ylläpitää ja vahvistaa disinformaatiota. Lisäksi median faktantarkistuksen aikana syntyy tilaa erilaisille vaihtoehtoisille tulkinnoille. Yleisö seuraa ja reagoi. Sykli jatkuu. Disinformaation narratiiveissa toistuvat autoritarismin ihannointi, nationalistiset arvot sekä pakolaismyönteisen eliitin juonittelu.
Kehen disinformaatio sitten uppoaa? Paljon useampaan kuin yleensä uskotaan.
Mitä disinformaatiolla tavoitellaan?
Disinformaatiolla on poliittiset tavoitteet.Disinformaatiolla tavoitellaan luottamuksen rapauttamista demokraattisiin instituutioihin, kuten mediaan, politiikkaan ja poliittisiin instituutioihin. Tavoitteena on epävakauttaa maltillista politiikkaa, hämmentää vaaleja, sekaantua poliittiseen prosessiin sekä disruptoida valtionhallintoa. Disinformaatio saa aikaan sekasortoa. Se haavoittaa poliittista päätöksentekoa ja vääristää poliittista ilmapiiriä.
Venäjän harjoittamalla informaatiosodalla on geopoliittiset tavoitteet.
Miten disinformaatiota vastaan voidaan taistella?
Disinformaatio on tavallaan populismia, mutta siinä on syvemmät juuret. Populismi tarjoaa syyksi vain vihaa eliittiä kohtaan. Populismin käsite ei yllä poliittisiin agendoihin, demokraattisten arvojen murenemiseen tai viestintäprosesseihin, jotka liittyvät disinformaatioon.Disinformaatiota ei voiteta Bennettin ja Livingstonin mukaan pelkällä faktantarkistuksella.
Maltillinen koalitiopohjainen politiikka voi toimia vastalääkkeenä disinformaatiolle. Lisäksi rikkinäiset poliittiset instituutiot tulisi korjata. Ehkä lainsäädäntöäkin tulisi tiukentaa valeuutisten ja vihapuheen osalta. Valtaan päästyään radikaalit oikeistopuolueet ovat usein näyttäytyneet myös vähemmän uhkaavina. Suomeen perustettiin vuonna 2017 Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joka taistelee disinformaatiota vastaan.
Disinformaatiota ei ole tutkittu tarpeeksi. Siksi olisi hyvä ymmärtää, miten disinformaatioon liittyvät viestintäprosessit toimivat. Tulisi selvittää disinformaation alkuperä, onko se ulkomaista vai kansallista? Mihin puolueisiin ja toimijoihin disinformaatio linkittyy? Mitä kaavoja on löydettävissä? Lisäksi hakkereiden, trollien ja bottien toimintaa tulisi ymmärtää syvällisemmin.
Lue myös muut blogini: 1) Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu? 2) Miltä vihapuhuja näyttää? 3) Miksi jihadismi koetaan suurempana uhkana kuin valkoinen ylivalta? 4) Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan?
Kommentit
Lähetä kommentti