Noora Fagerström: ”Leikkausten kuuluu kohdistua pienituloisiin”

 

║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Analysoin Noora Fagerströmiin kytkeytyvää skandaalia kesältä 2023. Tarkastelen kyseistä skandaalia suhteessa teoriaan, ja analysoin myös sitä, mistä skandaali pohjimmiltaan kertoo. 

Näin Fagerströmin skandaali eteni

Noora Fagerströmin skandaali käynnistyi Iltalehden haastattelusta, jossa kokoomuksen uusi kansanedustaja, ja Jungle Juice Barin perustaja, Noora Fagerström ilmaisi ymmärryksensä ja tukensa sille, että kesäkuussa muodostuneen uuden oikeistohallituksen leikkaukset kohdistuvat työelämän ulkopuolella oleviin, sosiaaliturvaetuuksien varassa eläviin suomalaisiin. Iltalehden juttu oli otsikoitu seuraavasti: ”Miljonäärikansanedustaja Noora Fagerström: Leikkausten kuuluu kohdistua pienituloisiin”. Otsikko oli johdettu Fagerströmin haastattelusta, ja erityisesti tästä kommentista: ”Totta kai se kohdistuu pienempituloisiin, mutta nimenomaan sen takia, kun ovat kotona ja saavat etuuksia. Kun he menisivät töihin.” Fagerströmin haastattelu julkaistiin Iltalehden maksullisessa osiossa. (Iltalehti 29.8.2023.) Tämän jälkeen someraivo repesi. Noora Fagerström väitti seuraavaksi omassa somekanavassaan Iltalehden vääristelleen hänen sanomisiaan. Iltalehti päätyi siksi julkaisemaan koko Noora Fagerströmin haastattelun sanasta sanaan, josta ilmeni, ettei vääristelyä ollut tapahtunut. Samaan aikaan somekirjoitteluista suivaantunut Noora Fagerströmin mies uhkaili viesteilläään Paavo Arhinmäkeä, joka oli kommentoinut skandaalia seuraajilleen. Jungle Juice Bar julkaisi tässä vaiheessa oman tiedotteen, jossa yritys irtisanoutui Fagerströmin lausunnoista, ja painotti yrityksen perustajan irrottautuneen yrityksen operatiivisesta toiminnasta. Media jatkoi skandaalia nostamalla muun muassa Fagerströmien pakkaseen piilotetut hämäräperäiset rahatukot, joista Fagerström oli puhunut jossakin vanhassa lehtihaastattelussaan. Skandaali osui Fagerströmin uran kannalta myös huonoon ajankohtaan, sillä hänen tähdittämä, ja julkaisua vaille valmis Nelosen uusi Diili-kausi oli juuri starttaamassa. Kohun seurauksena Fagerströmin jatkosopimus peruttiin.

Fagerströmin skandaali suhteessa skandaaliteoriaan

Noora Fagerströmin skandaali ei istu Thompsonin vuosituhannen vaihteessa kehittämään skandaalien luokittelumalliin, jossa skandaalit luokitellaan: 1) valtaskandaaleiksi, 2) talousskandaaleiksi sekä 3) seksiskandaaleiksi (Thompson 2000, 14-15). Fagerströmin skandaali onkin tyypiltään hieman uudempi, Ekströmin ja Johanssonin nimittämä 4) puheskandaali, joka on yleistynyt sosiaalisen median, oikeistopopulismin, ja 5) populismiskandaalien myötä (Herkman 2018, 344). Perussuomalaiset ovat Herkmanin mukaan joutuneet eniten, tai itse jopa hakeutuneet puheskandaaleihin, vaikkakaan muidenkaan puolueiden kansanedustajat eivät ole immuuneja puheskandaaleille (Herkman 2024).

Vaikkei Noora Fagerströmin skandaali istu Thompsonin luokittelumalliin, seuraa se silti Thompsonin kuvailemaa skandaalien tyypillistä kehityskaarta, johon kuuluvat: 1) moraalinen normirikkomus, 2) salassa pidetty nousee julkiseksi, 3) yleisön närkästys, 4) kohde kiistää ja esittää vastaväitteitä, 5) kohteen maine tahriintuu (Thompson 2000, 13-14 & Herkman 2024).

Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu jokin rikkomus moraalia, arvoja tai normeja kohtaan. (Thompson 2000, 14-19 & Herkman 2024). Fagerström tuli paljastaneeksi vahingossa kokoomukselaisen arvomaailman, jossa köyhät nähdään laiskoina, ja syypäinä omaan ahdinkoonsa, eivätkä he siksi ansaitse yhteiskunnan tukea ja turvaa. Skandaalit ilmentävätkin jonkin salatun elementin paljastumista julkisuudessa (Thompson 2000, 18 & Herkman 2024). Harva esittää julkisuudessa myöskään näin julkeaa mielipidettä köyhistä, kuin Fagerström. Kokoomus ei ole ilmaissut asiaa aiemmin yhtä suoraan. Salatun elementin paljastuttua, saa se aikaan vastareaktion julkisuudessa (Thompson 2000, 19 & Herkman 2024). Fagerströmin lausunto tuotti heti someraivon, johon perinteinen media sitten tarttui. Ammattiyhdistysliike kommentoi ensimmäisten joukossa tapausta. Skandaalien kohde kiistää usein rikkeensä ja esittää omia vastasyytöksiä. Tätä kutsutaan toisen asteen normirikkomukseksi (Thompson 2000, 20 & Herkman 2024). Fagerström kiisti sanomisensa ja syytti Iltalehteä vääristelystä. Iltalehti vastasi syytökseen julkaisemalla Fagerströmin haastattelun sanasta sanaan. Tällaisessa tilanteessa media ryhtyy lisätutkimuksiin, ja kriisi sakenee entisestään (Herkman 2024). Tässä vaiheessa paljastui, että Fagerströmin mies oli uhkaillut tapauksen yhteydessä Paavo Arhinmäkeä väkivallalla. Lisäksi media nosti esiin Fagerströmien pakkaseen piilotetut rahakääröt. Viimeisessä vaiheessa skandaali pilaa kohteensa maineen (Thompson 2000, 22, 95 & Herkman 2024). Jungle Juice Bar päätyi ottamaan etäisyyttä omaan perustajaansa. Fagerström ei myöskään saanut jatkoa Diili-ohjelmasta. Skandaaleilla on vakavammat seuraukset, mitä merkittävämmässä asemassa niiden kohde toimii (Herkman 2024). Koska Fagerström oli vasta aloitteleva uusi kansanedustaja, ei skandaalilla ollut merkittävää vaikutusta hänen poliittiseen uraansa. 

Luokittelen Noora Fagersrömin ympärillä pyörivän skandaalin vain kohuksi. Herkman pitää skandaaleiden kriteereinä viittä päivää (Herkman 2024). Fagerströmin skandaali ylitti vain täpärästi tämän rajan, ja kuoli sitten hiljalleen pois, kun media siirtyi uusiin aiheisiin. Skandaalit jäävät kuitenkin kansan muistiin, ja putkahtelevat välillä esiin unholasta (Herkman 2024).

Mistä Fagerströmin skandaalissa on pohjimmiltaan kyse?

Kantolan ja Herkmanin mukaan skandaalit kertovat ennen kaikkea: 1) median roolista, 2) poliittisesta kulttuurista, 3) puoluejärjestelmästä, sekä 4) yhteiskunnan moraalisesta järjestelmästä eli siitä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei (Kantola 2011, 42-64 & Herkman 2024). 

Medialla on merkittävä rooli skandaaleissa (Herkman 2024). Entman on puolestaan sitä mieltä, että median roolia on korostettu liikaa, sillä skandaalien takaa paljastuu usein vuoto, eikä niinkään tutkiva journalismi (Herkman 2024). Fagerströmin kohdalla media kompastui mitä luultavammin vain mehevään skuuppiin, erinomaisena ajankohtana, juuri päättyneiden hallitusneuvotteluiden jälkeen. Vaihtoehtona on, että Iltalehden toimittaja oli saanut vinkin joltakin, että Fagerström puhuu suoraan, ja sai tämän kautta todennettua hallituksen todelliset tavoitteet, kaikkein helpoimmin. Joka tapauksessa medialla oli merkittävä rooli skandaalissa.

Fagerströmillä oli Junge Juice Barin menestyksen myötä luultavasti kuva mediasta promootioväylänä, sillä olihan hän saanut tähän asti aina vain paistatella myönteisessä valossa lehtijutuissaan. Ehkä Fagerströmillä oli liian naiivi kuva median yhteiskunnallisesta roolista, eikä hän ollut mieltänyt näin uutta poliittista valta-asemaansa tai median funktiota vallan vahtikoirana. Poliitikkoja ruoditaan aina kriittisemmässä valossa kuin yrittäjiä, joista kirjoitetaan ensisijaisesti vain menestystarinoita. Media pääsi selvästi yllättämään Fagerstömin, ennen kuin hän oli päässyt ottamaan osaa eduskunnan uusien kansanedustajien mediavalmennukseen.  

Analysoimani skandaali kertoo poliittisesta kulttuurista ainakin sen, etteivät äärimmäisen suorat puheet ole toimivia politiikassa. Noora Fagerström näyttää myös unohtaneen, etteivät kaikki suomalaiset elä samassa kuplassa kuin hän itse. Lausunto suututti Fagerströmin kanssa eri tavoin ajattelevia ja eri arvomaailman omaavia ihmisiä. Noora Fagerström toi kohun aiheuttaneessa Iltalehden haastattelussa esille, että hän ryhtyi kansanedustajaksi erityisesti ajaakseen yrittäjien intressejä. Fagerstömin kohulausunto kumpuaakin mielestäni vahvasti hänen yrittäjätaustastaan. Yrittäjillä on Anu Kantolan mukaan kaikkein äärimmäiset ja kovimmat yhteiskunnalliset arvot ja mielipiteet. (Haatanen 2022). Kantolan kirjan hengessä, Fagerströmin lausunto olisi yhtä luontevasti tullut vain pienellä paikkakunnalla asuvan keski-ikäisen miehen suusta, joka pyörittää kannattamatonta pienyritystä, ei Fagerströmin kaltaiselta nuorelta hyvin toimeentulevalta espoolaisnaiselta. Yrittäjiä sapettavat eniten heidän roolinsa yhteiskunnan maksajina sekä yhteiskunnan tukien varassa elävät vapaamatkustajat (Kantola 2022). Kantolan mukaan kaikkein rikkaimmillakin on kriittiset mielipiteet yhteiskunnasta. Yrittäjien ja rikkaiden erona on kuitenkin se, etteivät rikkaat puhu työttömien laiskuudesta, vaan liian kovasta verotuksesta sekä liian anteliaasta sosiaaliturvajärjestelmästä. Lisäksi kaikkein rikkaimmat eivät ilmaise mielipiteitään julkisuudessa, kuten Fagerström. (Kantola 2022 & Haatanen 2022).

Noora Fagerströmin puheskandaali ilmentää mielestäni puoluejärjestelmästä Kokoomuksen arvomaailman, ihmiskuvan ja ideologian paljastumista suomalaisille. Lausunto ei antanut yhtään tulkinnanvaraa siihen, miten kylmästi Fagerström katsoo sosiaaliturvan varassa eläviä köyhiä ihmisiä. Rivien välistä oli aistittavissa, että hän mieltää köyhät suomalaisen kansakuntamme laiskoiksi loisiksi, joiden hyysääminen on lopetettava. Tällainen sanoma on ilmeisen ristiriidassa suomalaisen hyvinvointivaltion mentaliteettiin, jossa kaikista on 1960-luvulta lähtien pyritty pitämään huolta. Noora Fagerström tuli paljastaneeksi ääneen sanomattoman kehityskulun, että Suomi on loitontumassa hyvinvointivaltiosta ja kaikkien yhdenvertaisuudesta. Kokoomus sitoutui hyvinvointivaltion tukemiseen vuonna 1977 Korpilampi-seminaarissa, jossa Sosiaalidemokraatit irrottautuivat puolestaan sosialismista. Näyttääkin siltä, että nykyisen Orpon ja jo aiemman Sipilän hallitukset olisivat pyristelemässä irti tästä yhteiskuntasopimuksesta, jolla Suomesta tehtiin kompromissien ja konsensuksen maa. Suomi on lipumassa kohti amerikkalaista yhteiskuntamallia, jossa jokainen on vastuussa sekä omasta menestyksestään että epäonnistumisistaan. Kokoomus näyttä Orpon hallituksen toimin edistävän tätä kehityssuuntaa. Fagerström toi tämän kehityskulun konkreettisesti päivänvaloon haastattelussaan.

Fagerströmin skandaali paljastaa suomalaisesta moraalijärjestelmästä mielestäni sen, että noin suorat puheet työelämän ulkopuolella olevista ihmisistä ovat loukkaavia. Suurin osa työttömistä eivät ole työttömiä omasta tahdostaan, eivätkä he noin vain työllisty, ilman työnantajien vaikutusta ja tahtoa. Ihmiset ovat työelämän ulkopuolella monista heistä johtumattomista syistä. Noora Fagerström ei vain ehkä itse ole kokenut elämässään kovin suuria vastoinkäymisiä, eikä hän osaa tai edes halua asettua haasteita elämässään kohdanneiden ihmisten asemaan. Fagerström on kyllä kertonut tulevansa alkoholistiperheestä, mutta tämä ei vielä kerro siitä, että hän olisi kokenut erityisen kovia. Rikkaillakin voi olla alkoholiongelmia, ilman, että se tekee heistä rappioalkoholisteja, jotka eivät kykene huolehtimaan lapsistaan. 

Noora Fagerströmin puheista on löydettävissä myös mielenkiintoinen ristiriita, joka ei tullut skandaalin yhteydessä kertaakaan esiin julkisuudessa. Fagerström on nimittäin miljonäärinä itse downshiftannut, eikä siis ole toiminut veroja tuottavana yksilönä yhteiskunnalle, moniin vuosiin, ennen hänen uutta kansanedustajan pestiään. Miten hän tämän itselleen oikeuttaa, jos hän samaan aikaan patistaa köyhiä, sairaita, yksinhuoltajia ja opiskelijoita töihin? Onko siis miljonäärillä jokin erityislupa olla yhteiskunnalle tuottamaton, vain siksi, että hän on miljoonansa jo kertaalleen ansainnut, ja veronsa siitä silloin maksanut? Fagerström on katsonut asiaa vain omalta kannaltaan, ei yhteiskunnan. Samalla hän kuitenkin ajattelee, että köyhien tulee mennä töihin, koska yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa sosiaaliturvasta aiheutuneita kustannuksia. Tämä signaloi, ettei Noora Fagerström ole halukas itse tukemaan työnteollaan suomalaista yhteiskuntaa menestykseen. Fagerströmiltä on päässyt unohtumaan, että suomalainen hyvinvointivaltio on tukenut hänenkin elämänpolkuaan. Kaikkea hän ei ole saanut itse ja yksin elämässään aikaan!

Johtopäätökset

Noora Fagerströmin skandaali on tyypiltään Ekströmin ja Johanssonin luokittelema puheskandaali. Skandaali seuraa tarkoin Thompsonin kuvailemaa skandaalien kehityskaarta. Skandaali alkaa moraalisella rikkomuksella ja salaisen elementin paljastumisella. Tämän jälkeen skandaalin kohde kiistää syytökset ja esittää omat vastasyytöksensä, joita media sitten ryhtyy tutkimaan tarkemmin. Lopuksi skandaalin kohteen maine tahriintuu. Kaikki nämä tapahtuivat Fagerströmin skandaalissa. Skandaalit eivät kerro vain skandaaleista itsestään, vaan signaloivat myös median roolista, poliittisesta kulttuurista, puoluejärjestelmästä sekä ennen kaikkea siitä, mikä on yhteiskunnassamme hyväksyttyä ja mikä ei. Noora Fagerström oli aiemmin paistatellut median suosiossa, mutta Fagerström ei ymmärtänyt roolinsa muuttuneen, sillä poliitikkoja ruoditaan mediassa kriittisemmin kuin muita. Fagerströmin mielipiteet osoittautuivat liian suoriksi politiikassa, ja hän sai suomalaiset närkästymään. Samalla Fagerström tuli paljastaneeksi Kokoomuksen ääneen sanomattoman ideologian, jossa köyhät nähdään laiskoina, ja syypäinä omaan ahdinkoonsa, eivätkä he siksi ansaitse yhteiskunnan tukea ja turvaa. Tämä on ristiriidassa suomalaisen hyvinvointivaltion perusajatuksen kanssa, jossa kaikista suomalaisista on huolehdittu yhdenvertaisesti. Lausunto toi samalla päivänvaloon Kokoomuksen pyrkimykset irtaantua hyvinvointivaltiosta. Fagerströmin kovat yhteiskunnalliset mielipiteet kumpuavat luultavasti sekä yrittäjien että rikkaimpien suomalaisten kuplien sisällä syntyneistä jyrkistä arvomaailmoista, jotka ovat ristiriidassa keskiluokan liberaalimpiin maailmankuviin ja arvoihin.

Lähteet

Haatanen, K. (9.3.2022). Kahdeksan kuplaa. Sosiaalinen eriytyminen Suomessa. 

Herkman, J. (2024). Poliittiset skandaalit. Luento.

Herkman, J. (2023). Poliittiset skandaalit. Luento.

Herkman, J. (2018). Old patterns on new clothes? Populism and political scandals in the Nordic countries. Acta Sociologica 61:4, 341–355. 

Iltalehti (29.8.2023). ”Saa julkaista!” – Lue sanasta sanaan kaikki, mitä Noora Fagerström sanoi kohun nostattaneen haastattelun aikana. 

Iltalehti (26.8.2023). Miljonäärikansanedustaja Noora Fagerström: Leikkausten kuuluu kohdistua pienituloisiin. 

Kantola, A. (2023). Notkea julkinen elämä. Luento.

Kantola, A., Aaltonen. S., Haikkola, L., Junnilainen, L., Luhtakallio, E., Patana, P., Timonen, J. & Tuominen, P. (2022). Kahdeksan kuplan Suomi: Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus. 

Kantola, A. (toim.) (2011). Hetken hallitsijat. Julkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa. Gaudeamus.

Thompson, J. (2000). Political scandal: Power and Visibility in the Media Age. Polity.