Syrjintäperusteena: Nainen

║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Kerran eräs rekrytoiva johtaja kysyi, miksi minulla on niin kunnianhimoinen ja vaikuttava koulutustausta, mutta niin paljon vaatimattomampi työhistoria. Niinpä. Miksi? Olin miettinyt samaa jo vuosikymmenen verran itse. 

Olisiko työurani ollut erilainen, jos olisin ollut mies? Kyllä, siitä olen tänä päivänä täysin vakuuttunut. Luulen, että olisin miehenä saanut arvostusta, aivan eri tavalla ja paljon, kuin naisena. Analysoin tässä kirjoituksessa omasta naiseudestani johtuvaa epätasa-arvoa työelämässä. Tavoitteenani on murtaa häpeän ja vaikenemisen kulttuuria, jotta naiset uskaltaisivat puhua kohtaamastaan sukupuolisyrjinnästä!

Kuuluin kouralliseen naisia, jotka opiskelivat rahoitusta, sadan miesopiskelijan joukossa. Kuvittelin, että minulla olisi kaikki mahdollisuudet pärjätä miehisellä alalla, sijoitusten parissa. Miehet pääsivät analyytikoiksi ja salkunhoitajiksi jo opintojensa aikana. Oma työnhakuni oli tahmeampaa, vaikka minulla oli ansioita. Jouduin aloittamaan alemmalta tasolta kuin miehet. Työelämään siirryttyämme, opiskelijatovereideni miehet kohosivat nopeasti johtajiksi, mutta naiset eivät. Miksi naisten urat jäävät junnaamaan paikoilleen?

Ensimmäisessä oikeassa työssäni huomasin, että pomoni suosi samaan aikaan kanssani tullutta mieskollegaa. Hän sai minua kiinnostaneet työt, pääsi koulutukseen ulkomaille, mukaan mielenkiintoisiin projekteihin, ja lopulta ylennyksen. Minulle riitti, kun ymmärsin, etteivät naiset kukoistaneet esimieheni alaisuudessa. Pomo johti myöhemmin tiimiä, jossa oli pelkkiä uraohjusmiehiä. Olen miettinyt, oliko pomoni naisia väheksyvä suhtautuminen tietoista, vai ei? 

Urakehitystäni on sabotoitu kaikkein eniten nihkeällä tittelipolitiikalla. Tittelit ovat työelämässä tärkeitä. Miehet saavat niitä, miksei myös naiset? Ponnisteluistani huolimatta, tittelini ei viiteen vuoteen kohonnut. Olin pitkään turhautunut, ja lähdin lopulta. Moni muukin nainen lähti. Tämän aikakauden miehillä on nykyisin hienot vice president -tittelit. Naisilla ei. Urakehityksen hitaus ja puute signaloi, ettei henkilössä ole potentiaalia. Tähtäävätkö esimiehet tietoisesti siihen, että naiset jäävät työjuhdiksi? 

Kerran en ollut ”hyvä jätkä”, kun en ryypännyt ja rellestänyt miesten tavoin. Työsuhde jäi lyhyeen. Työuraani on mahtunut myös pitkäaikaista henkistä väkivaltaa – rikosnimikkeellä työturvallisuusrikos. Jälkeenpäin selvisi, että johtajat olivat lestadiolaisia, joiden silmissä naimaton ja lapseton nainen ei ole minkään arvoinen. Tein työtä irrallaan kaikesta ja kaikista. Lopuksi terveyteni petti. Miksen vain vaihtanut työtä? Yritinkin. Hain kaiken vapaa-aikani. Muutaman vuoden aikana hain jopa 400 työpaikkaa – enkä saanut yhtäkään näistä. Mentorini analysoi tarkasti syitä tähän, muttei löytänyt. Olin alle 40-vuotiaana jo ilmeisesti liian vanha. Olisiko mies koskaan liian vanha?

Luin opiskelija-aikanani menestyneiden naisten uratarinoita Kauppalehdestä, haaveillessani omasta tulevasta urastani. Tuntui kannustavalta, ettei kukaan ollut kokenut syrjintää työelämässä. Nyt tiedän, että tämä narratiivi oli valheellinen. Naiset eivät vain ole avautuneet, sosiaalisen stigman pelossa. Naisten syrjintä on ollut tabu, ja siitä kertominen liian kivuliasta. Syrjintää kokeneet piilottelevatkin kokemuksiaan, koska syrjinnän syyt ovat niin yksityisiä ja syvälle henkilöön meneviä (Pylkkänen 2012, 57-58). Työelämän syrjinnän saa kuriin vain, jos naiset tulevat julki kokemuksillaan! Professori Anu Pylkkäsen mukaan naisille tasa-arvoinen työelämä on kehittynyt vain ja ainoastaan taloudellisista eli utilitaristisista syistä (Pylkkänen 2012, 64). Järkyttävää! Taloudelliset seikat näyttävät siten selittävän vähintään miesten ja naisten väliset selittämättömät palkkaerot ja raskaussyrjinnän. Raha voi hyvin selittää urakehitysmahdollisuuksienkin puutetta, joka on näyttäytynyt omalla kohdallani nihkeytenä titteleissä.

Naisten syrjintää esiintyykin eniten: esimiesten ja kollegoiden asenteissa (24 %), tiedonsaannissa (20 %), arvostuksessa (19 %), työvuorojen jaossa (15 %), koulutukseen pääsyssä (11 %), palkkauksessa (11 %), etenemismahdollisuuksissa (10 %), työsuhde-eduissa (7 %), sekä rekrytoinneissa ja nimityksissä (7 %). Syrjivä osapuoli on yleensä esimies, mutta toisinaan myös kollega. (Tilastokeskus 2021, 73-74.) Naiset ilmoittavat syrjinnän perusteiksi useimmiten: 1) suosikkijärjestelmät (23 %), 2) työsuhteen tilapäisyyden tai osa-aikaisuuden (17 %), 3) terveydentilan (13 %), 4) nuoren iän (10 %), 5) vanhan iän (9 %), ja sukupuolen (8 %) (Tilastokeskus 2021, 71). Naisten etenemismahdollisuudet ovat miehiä heikommat, ja samoin myös palkka (-609 €), ansiotulot (-19 534 €) ja eläkkeet (-975€) (Tilastokeskus 2021, 75, 82, 88). 

Minusta on hälyttävää, että miehet näkevät yhteiskuntamme merkittävästi tasa-arvoisempana kuin naiset (Tilastokeskus 2021, 195). Miehet näyttävät olevan joko sokeita, tai ummistavat tietoisesti silmänsä naisten kohtaamalta epätasa-arvolta. Vaikka Suomi näyttäytyy tasa-arvon mallimaana, se ei tarkoita, etteikö epätasa-arvoa ja syrjintää täälläkin esiintyisi. Sitä vain on Suomessa vähemmän kuin muualla. Suomen tulos 74,7/100 EU:n tasa-arvoindeksissä näyttää minusta parhaimmillaankin vain keskinkertaiselta, sillä tasa-arvoisessa maailmassa tuloksen tulisi olla lähemmäs sata (EIGE 2020).

Minua ovat syrjineet esimiehet. Koen arvostuksen puutteen huomattavana! Kokemani syrjintä on vahingoittanut etenemismahdollisuuksiani ja sabotoinut urakehitystäni. Se on kumuloitunut heikoksi palkkakehitykseksi ja suoriksi ansiotulomenetyksiksi. Sukupuoleni takia olen kokenut monenlaista syrjintää, suoraa naisvihaa, ja psyykkistä väkivaltaa. Enkä usko olevani ainoa! 

#WorkToo

Lähteet

EIGE Euroopan tasa-arvoinstituutti (2020). Tasa-arvoindeksi 2020: SUOMI. 

Kantola, Johanna & Nousiainen, Kevät & Saari, Milja (2012). Tasa-arvo toisin nähtynä – Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. 

Pylkkänen, Anu (2012). Muodollisen tasa-arvon pitkä historia ja sen sisäänrakennetut erot. Teoksessa: Tasa-arvo toisin nähtynä – Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. 

Tilastokeskus (2021). Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2021.