Miksi suomalaisten ”Isis-lasten” pelastamista vastustetaan?

║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Isis-lasten julkinen käsittely on kytköksissä moneen nykyhetken ilmiöön. Niitä ovat yhteiskunnan eriarvoistuminen, populismin lisääntyminen, keskustelun polarisoituminen, informaatiokuplat, ääriliikkeet ja terrorin uhka sekä päätöksenteon ongelmat. Vastakkain ovat erityisen vahvana Suomen turvallisuus ja lasten oikeudet. Ilmiöiden myötä yhteiskunnan solidaarisuus vähenee – jopa lapsia kohtaan.

Olen kirjoittanut tämän esseen elokuussa 2019 osana Helsingin Ylipiston Valtiotieteellisen tiedekunnan Julkisuus ja demokratia -kurssia.

1. Isis-lapset

Keväällä Isisin kalifaatin kukistamisen jälkeen al-Holin pakolaisleiriltä löytyi 11 suomalaisäitiä ja heidän 33 lastaan. Unicefin mukaan leirillä on arviolta 70 000 ihmistä, joista 90 prosenttia on naisia ja lapsia. Lisäksi lapsista suurin osa on alle 12 vuotiaita (YLE 19.7.2019). Mediassa käytiin keväällä ja kesällä aktiivista keskustelua siitä, miten lasten ja näiden äitien kanssa tulisi toimia. Kaikilla suomalaisilla on periaatteessa oikeus palata Suomeen, vaikka konsulikyydillä, mutta al-Holilta lähimpään Irakissa sijaitsevaan suomalaiskonsulaattiin on matkaa noin 500 kilometriä. Mikäli suomalaiset evakuoidaan, tarvitaan poliittinen päätös.

Sipilän hallituksen viesti oli tiukka, ettei suomalaisia lähdetä pelastamaan. Sittemmin kanta on muuttunut pehmeämmäksi, ja tällä hetkellä odotetaan lisäselvityksiä ja lopullista päätöstä asiaan. Suomi odottaa myös EU:n ja muiden maiden kantaa. Tosin esimerkiksi Ranska, Hollanti, Norja ja Ruotsi ovat jo ennättäneet pelastaa kansalaisensa. Mitä kauemmin Suomi vitkuttelee asiassa, sen suurempi riski, että lapset menehtyvät, traumatisoituvat tai radikalisoituvat.

Tarkastelen tässä esseessä erityisesti Isis-leirin suomalaisia lapsia suhteessa demokratian ja julkisuuden teorioihin. Media on käyttänyt nimitystä ”Isis-vaimot” ja ”Isis-lapset” näistä suomalaisista, joten käytän samoja nimityksiä, vaikkeivat termit ole poliittisesti korrekteja.

2. Nykyhetken ilmiöt vaikuttavat Isis-lasten tapaukseen

Isis-lasten julkinen käsittely on kytköksissä moneen nykyhetken ilmiöön. Niitä ovat yhteiskunnan eriarvoistuminen, populismin lisääntyminen, keskustelun polarisoituminen, informaatiokuplat, ääriliikkeet ja terrorin uhka, sekä päätöksenteon ongelmat. Ilmiöt vaikuttavat myös siihen, ketä halutaan suojella ja ketä ei. (Vähämaa 2019, luento 1.) Ilmiöiden myötä solidaarisuus vähenee yhteiskunnassa (Vähämaa 2019, luento 3). Nostan esille tarkempaan tarkasteluun turvallisuusuhat ja solidaarisuuden. Näiden kautta käsittelen ohimennen muitakin luettelemiani ilmiöitä.

2.1. Vastakkain Suomen turvallisuus ja lasten oikeudet

Erityisen voimakkaana ilmiön taustalla on ääriliike Isisin muodostama terrorin uhka. Kiistan ympärillä käyty julkinen keskustelu, niin median välityksellä kuin Twitterissä esimerkiksi hashtagilla #isis-lapset, on ollut varsin ikävän kuuloista. Useimmat kannanotot nostavat terrorismin uhan tärkeämmäksi, kuin lasten oikeudet sekä ihmisoikeudet.

Ylen alkukesästä teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 36 prosenttia ei pelastaisi äitejä eikä lapsia, 25 prosenttia pelastaisi vain lapset, 23 prosenttia pelastaisi sekä äidit että lapset, ja lopuilla 16 prosentilla ei ole selvää kantaa asiaan (YLE 13.6.2019). Pääministeri Antti Rinne on lausunut, että kysymys on monimutkainen, sillä tapauksessa yhdistyvät inhimilliset syyt sekä turvallisuus- ja oikeudelliset näkökulmat YLE (26.6.2019).

Ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin mukaan naiset ja lapset ovat lähtökohtaisesti jo leimattu terroristeiksi ja heidän ihmisoikeutensa on kyseenalaistettu. Suomi on oikeusvaltio, jonka tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikka henkilö olisikin syyllistynyt rikoksiin. Suomella on perustuslaissa määritetty vastuu kansalaisistaan. Lapset ovat uhreja, ja Suomella on kansainvälisen rikosoikeuden nojalla velvoite lapsista. (YLE 10.7.2019.)

Terveystieteiden emeritiusprofessori Matti Rimpilä on puolestaan huolissaan, siitä, että lasten oikeuksien soveltaminen ja tunteminen on Suomessa alkeellisella tasolla. YK:n lastenoikeuksien sopimus on Rimpilän mukaan yksiselitteinen, lapset on evakuoitava. (YLE 27.6.2019.)

Perussuomalaisten populistinen maahanmuuttovastaisuus ja puolueen kannattajat ovat varmasti äänekkäin vastustajataho. Myös Suojelupoliisin näkökulma Suomeen kohdistuvasta terrorinuhasta saattaa vaikuttaa tavallisten ihmisten mielipiteisiin.

Isis-vaimoja ei haluta takaisin Suomeen levittämään propagandaa ja meille kaukaiselta tuntuvaa terrorismia. Lapset ovat tästä näkökulmassa katsottuna vain sivullisia kärsijöitä, jotka on pakko uhrata. Haastavaksi tilanteesta tekee ilmeisesti myös sen, että lasten äitejä on vaikea saada rikosvastuuseen Suomessa. Siksi naiset on tavallaan jo tuomittu ennen yhtäkään oikeudenkäyntiä.

2.2. Ei solidaarisuutta Isis-lapsia kohtaan

Julkisossa suomalaisilla näyttää olevan varsin vähän solidaarisuutta Isis-lapsia kohtaan. Vain presidentti Tarja Halonen, ihmisoikeusprofessori Scheinin, terveystieteiden emeritusprofessori Rimpilä ja muutamat muut ovat vedonneet joukon pelastamiseen mediassa.

Solidaarisuus on Calhounen mukaan tärkeä demokratiassa, jotta pystymme kuvittelemaan meille paremman tulevaisuuden. Solidaarisuus syntyy kulttuurin ja sosiaalisen kuvittelun pohjalta julkisessa sfäärissä. Sosiaalinen kuvitteleminen on johtanut arvojemme pohjalta esimerkiksi lainsäädäntöömme syntyyn. Solidaarisuus on myös valinta – joko sitä on tai ei ole. (Calhoun 2002, 147-171.) Emmekö jokainen kuvittelisi ja toivoisi, että omat lähimmäisemme pelastettaisi, jos he olisivat vaarassa? Siksi tuntuu hassulta, että lapsia ei haluttaisi pelastaa.

Durkheim on puolestaan Calhounin mukaan jakanut solidaarisuuden mekaaniseen ja orgaaniseen ryhmään, yhteiskuntien kehityksen mukaan (Calhoun 2002, 159). Ehkä Suomea voisi luonnehtia vielä mekaaniseksi, koska ihmiset ovat jokseenkin samankaltaista, monikulttuuriseen orgaaniseen solidaarisuuteen verrattaessa. Meillä Suomessa ei ole vielä suurta diversiteettiä, joten ehkä tässä on syy sille, miksi solidaarisuutta ei näytä heruvan Isis-lapsille.

Kuplaantuneessa yhteiskunnassa ei synny yhteistä keskustelua, eikä näin ollen vilkasta julkista sfääriä, vaan osapuolet loitonnevat toisistaan (Vähämaa 2019, luento 3). Julkinen keskustelu on tärkeää, koska julkisen mielipiteen pohjalta voidaan rakentaa ja toteuttaa demokratiaa (Vähämaa 2019, luento 2). Globalisaation myötä polarisaatio ja pessimismi ovat lisääntyneet. Samaan aikaan yhteenkuuluvuus ja solidaarisuus ovat vähentyneet. (Vähämaa 2019, luento 3.) Syynä on oheneva identiteetti, joka vähentää solidaarisuutta (Calhoun 2002, 159). Identiteetin paksuudella viitataan siihen, miten pieneen yksikköön on mentävä, jotta tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa (Vähämaa 2019, luento 3). Isis-lasten ja äitien palautusten suurimmat vastustajat löytyvät Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kannattajista (YLE 13.6.2019).

3. Demokratian ongelmakohtien vaikutus Isis-lapsiin

Demokratiassa on paljon ongelmakohtia, jotka ovat ilmeisiä myös Isis-lasten tapauksessa. Miten kansa määritellään? Painottuuko enemmistön tyrannia vai yksilön oikeudet? Ketä työnnetään laidalle? Ulottuuko demokratia myös kansainvälisiin suhteisiin? (Vähämaa 2019, luento 1.)

3.1. Ovatko Isis-lapset kansalaisiamme?

Demokratia määritellään kansanvaltana. Ketkä kansaan kuuluvat, onkin hieman haastavampi kysymys, sillä sitä ei ole määritelty demokratian tutkimuksessa (Vähämaa 2019, luento 1). Calhoun on sitä mieltä, että kansan määritelmän puuttuminen demokratiassa on erittäin haasteellinen, jopa turmiollinen koko demokratiakäsitteelle. Määritelmän puuttuminen vaikeuttaa esimerkiksi arviointia, koska asioista tulee poliittisia. (Calhoun 2002, 153-153.)

Mielestäni Calhounin ajatus tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei poliittinen kysymys välttämättä olisikaan se, että tulisivatko lapset pelastaa, vaan, miten lapset pelastetaan, ja miten lapset sopeutetaan parhaalla tavalla. Edellyttäen, että lain ja erilaisten sopimusten mukaan lapset tulisi pelastaa. Calhounen tulkitseman Habermasin mukaan laki toimii pohjana perustuslaillisessa patriotismissa, jota Suomi ja EU:kin edustavat (Calhoun 2002, 148-150). Lainsäädännön tulisi siksi mielestäni olla se ohjenuora, jonka pohjalta evakuointipäätös tulee tehdä. Isis-lasten kohdalla mietin, että saako hallitus ylipäätänsä päättää, ettei joukkoa evakuoitaisi, jos lain mukaan lasten oikeudet tulisi turvata?

Maailman ensimmäisessä demokratiassa Ateenassa kansalaisiksi ei luettu naisia, lapsia, orjia tai useammankaan sukupolven maahanmuuttajia. Kansalaisina nähtiin aikuisiset miehet, jotka olivat syntyneet Ateenassa ja olivat usein varakkaita. (Held 2006, 1-19) Held tuo esille myös Millin ajatuksen, jonka mukaan naisten orjuus on jatkunut kautta historian, vaikkei heitä eksplisiittisesti ole poissuljettu demokratiasta (Held 2006, 88-90). Ehkä Isis-vaimojen ja -lasten tapauksessa historiallakin voi olla vaikutuksensa siihen, ettei naisia katsota niin tärkeiksi.

Sodissa naiset ja lapset on aiemmin nähty sivullisina uhreina, mutta kyseisessä tapauksessa, terrorismi nähdään julkisossa niin merkittävänä, ettei lasten ja naisten oikeudet päde. Jotkin mediassa esiintuodut kommentit antavat kuvan, että kansalaisuus on menetettävissä, jos on itse vapaasta tahdostaan hakeutunut konfliktialueelle. Naisethan ovat myös kääntyneet islamin uskoon, minkä voidaan ehkä katsoa oikeuttavana tekijänä. Lapset eivät kuitenkaan ole päättäneet mitään, eikä tätä argumenttia voida käyttää heihin. Lisäksi jotkin kriittiset äänet ovat tarttuneet siihen, että osa lapsista ovat syntyneet konfliktialueella, ja antavat ymmärtää, etteivät he silloin olisi suomalaisia. Kysymys onko lapset omia tai vieraita on sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan selitys sille, miksi lapsia ei nähdä kansaan kuuluvina (YLE 13.6.2019).

3.2. Enemmistön tyrannia vs. yksilön oikeudet

Painottuuko Isis-lasten tapauksen julkisessa käsittelyssä enemmistön tyrannia vai yksilön oikeudet (Vähämaa 2019, luento 1)? Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, sillä tällä hetkellä julkisossa on painottunut enimmäkseen Suomen turvallisuus lasten oikeuksien sijaan. Voiko siis olla, että enemmistö on väärässä (Vähämaa 2019, luento 1)?

Ehtona demokratian toteutumiselle on, että voidaan kritisoida toimijoita ja muodostaa kokonaiskuva tilanteesta julkisessa sfäärissä (Vähämaa 2019, luento 2.). Isis-lasten kohdalla ei kuitenkaan vielä ole virallista ja poliittista päätöstä, joten toteutunutta päästöstä ei voida analysoida. Analyysin voi tehdä vain siitä, miten asiaa käsitellään julkisessa sfäärissä.

3.3. Joutuvatko Isis-lapset merkityksettöminä demokratian laidalle?

Ketä työnnetään demokratian laidalle ja ulottuuko demokratia ollenkaan kansainvälisiin suhteisiin (Vähämaa 2019, luento 1)? Myös nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä Isis-lasten tapauksessa. Voiko ihmisjoukko olla niin merkityksetön, ettei ryhmän hätään vastata? Ovathan nämä islamin uskoisia, ja jotkut ovat saattaneet syyllistyäkin terrorismirikoksiin. Ehkä jotkut siksi miettivät, että miksi uhrata resursseja tällaisten ihmisten pelastamiseen. Poliittiset päättäjät voisivat mahdollisesti vedota siihen, että tämä on kansainvälinen asia, eikä Suomen siksi tarvitsisi käsitellä sitä. Ehkä demokratia ei ulotu Syyriaan asti.

4. Loppuyhteenveto

Miksi suomalaisten Isis-lasten pelastamista al-Holin pakolaisleiriltä vastustetaan niin jyrkästi julkisuudessa, vaikka Suomella on lailliset velvoitteet suojella kansalaisiaan? Suurin syy vastustukselle on, että vastakkain ovat Suomen turvallisuus ja lasten oikeudet. Lisäksi muut nykyhetken ilmiöt ja demokratian ongelmakohdat kärjistyvät tapauksen tarkistelussa.

Demokratiakäsitteessä ei ole määritelty, miten kansa määritellään. Suomalaislapsetkin voidaan näin nähdä muukalaisina, koska he ovat päätyneet jostain syystä Isiksen vaikutusalueelle. Tapauksen julkisessa käsittelyssä vahvimmalla on enemmistön tyrannia, joka on palautuksia vastaan, lasten oikeuksien sijaan. Lapsia työnnetään demokratian laidalle, koska he ovat oletettavasti islamin uskoisia, eivätkä näin edusta perinteisiä suomalaisia arvoja. Sipilän hallitus päätti, ettei suomalaisia lähdetä aktiivisesti evakuoimaan. Syy saattaa olla siinä, että demokratian ulottaminen kansainvälisiin suhteisiin on häilyvä. Kuplaantuneessa yhteiskunnassa, jossa populismi, keskustelun polarisoituminen, informaatiokuplat, identiteetin oheneminen ja ääriliikkeiden ja terrorin uhat vähentävät puolestaan solidaarisuutta kyseisiä lapsia kohtaan.

Lähteet

Calhoun, C. J. (2002). Imagining Solidarity: Cosmopolitanism, Constitutional Patriotism, and the Public Sphere. Public Culture.

Held, D.: (2006). Models of Democracy.

Vähämaa, M. (2019). Julkisuus ja demokratia –luennot, osa 1.

Vähämaa, M. (2019). Julkisuus ja demokratia –luennot, osa 2.

Vähämaa, M. (2019). Julkisuus ja demokratia –luennot, osa 3.

YLE (19.7.2019). Unicef vetoaa: Al-Holin lapsista on otettava vastuu – paahtava kuumuus on lisännyt ripulitapauksia leirillä.

YLE (18.7.2019). Presidentti Halonen: Al-Holin leirillä olevilla lapsilla oikeus tulla Suomeen, sen mukaisesti on toimittava.

YLE (12.7.2019). Ulkoministeri Haavisto Isis-leirillä olevista: Suomalaisilla on aina oikeus palata kotiin.

YLE (10.7.2019). Ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin: Supolla on keinoja hoitaa al-Holin leiriltä palaavien tilanne – "Tehkää työnne".

YLE (4.7.2019). Isis-leirin suomalaislapset ovat ensisijaisesti poliittinen ongelma, johon on tarjolla kaksi epäsuosittua ratkaisua.

YLE (4.7.2019). Jo viisi kantelua oikeuskanslerille Isis-leirin suomalaisten lasten ja naisten palauttamisesta.

YLE (27.6.2019). Suomi ei ole hakemassa Isis-leireillä olevia takaisin Suomeen – oikeusministeri Henriksson kyselytunnilla: "Hallitus ei lähde aktiivisesti hakemaan näitä ihmisiä pois".

YLE (27.6.2019) Professori arvostelee Suomen asennetta Isis-äitien lapsia kohtaan: "En osaa pitää kymmentä naista kauhean suurena vaarana Suomen turvallisuudelle".

YLE (26.6.2019) Pääministeri Rinne suomalaisista Isis-lapsista: "Jos asia olisi helppo, se olisi jo päätetty".

YLE (13.6. 2019) Ylen kysely: Puolet kansasta haluaa Suomen hakevan suomalaislapset pois Isis-leiriltä, äitien paluuta tukee vain joka neljäs.