Eläkealan megatrendit
║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║
Väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku ovat luoneet yhteiskuntaamme tikittävän eläkepommin. Mikäli eläkejärjestelmäämme hiipinyt epäluottamuskin vielä syvenisi, voi koko eläkeinstituution legitimiteetti joutua tarkasteluun. Lue, miten väestön vanhenemiseen, epäluottamuksen lisääntymiseen, radikaaliin avoimuuteen, merkitykselliseen työhön, vastuullisuuteen sekä uusiin teknologioihin liittyvät megatrendit vaikuttavat eläkealaan!
Tämä on kolmas osa viisiosaista blogisarjaani, jossa käsittelen megatrendien vaikutusta pankki- ja eläkealaan, sekä niiden viestintään. Tässä blogisarjan muut osat: Blogi 1: Pankkialan megatrendit. Blogi 2: Megatrendien vaikutus pankkien viestintään. Blogi 4: Megatrendien vaikutukset eläkeyhtiöiden viestintään. Blogi 5: Megatrendien vaikutus pankki- ja eläkealaan, sekä niiden viestintään.
Lue myös muut blogini eläkeyhtiöistä: 1) Analyysi: Työeläkeyhtiöiden vastuullisuus 2) Mitä työeläkeyhtiöiden viestintä paljastaa? 3) Analyysi työeläkeyhtiöiden legitimiteetistä 4) Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria.
Vahvimmin eläkealaan vaikuttavat megatrendit liittyvät mielestäni väestön vanhenemiseen, epäluottamuksen lisääntymiseen, radikaalin avoimuuden vaatimuksiin, merkitykselliseen työhön sekä uusiin teknologioihin, kuten esimerkiksi datan hyödyntämiseen, digitalisaatioon, robotiikkaan, tekoälyyn sekä lohkoketjuihin (Sitra 2018). Vaikka eläkeala itse saattaisi nostaa vastuullisuuden merkittäväksi megatrendikseen, jätän vastuullisuuden käsittelyn pois analyysistani. Aiheen käsittely ansaitsisi yhden kokonaisen oman blogin.
Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku lähtee laskuun jo kymmenen vuoden kuluttua (Tilastokeskus 30.9.2019). Eläkejärjestelmälle tämä tarkoittaa sitä, että eläkemenot kasvavat samaan aikaan kun niiden maksajia on entistä vähemmän. Nuoret tulevat maksamaan eläkemenoja merkittävästi enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Samalla nuoria varmasti huolettaa oman eläkkeensä epävarmuus. Pääsevätkö he itse vanhoina eläkkeelle? Selviävätkö he pienenevällä eläkkeellä? Nuorilla on mielestäni perusteltu huoli tulevista eläkkeistään. Kuka heitä puolustaa?
Väestön vanhenemisesta on tiedetty vuosikymmeniä. Eläkealan johtajat ovat katselleet asianlaitaa tyynesti lähietäisyydeltä. He ovat PR-ammattilaisten tavoin yrittäneet rauhoitella tilannetta. Kyllä eläkejärjestelmä selviää, he ovat toistelleet. Vuosikymmenien aikana mitään ihmettä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Trendi on jatkunut. Lisäksi tilanne on vielä pahentunut, sillä suomalaisten syntyvyys on lähes romahtanut.
Maltillisia ratkaisuja olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Silloin olisi kenties pystytty taklaamaan haasteet kaikille oikeudenmukaisimmalla tavalla. Tähän mennessä tehdyt ratkaisut ovat suosineet suuria ikäpolvia ja olleet epäreiluja nuorille. Eläkeikää on nostettu ja eläkkeiden suuruutta pienennetty. Toimet kohdistuvat nuoriin. Eläkepommin ei tulisi laueta pelkästään tuleville polville. Eläkejärjestelmää uudistettaessa tulisi ottaa huomioon tasapuolisuus kaikkia sukupolvia kohtaan.
Eläkepommissa on samoja piirteitä kuin ilmastomuutoksessa. Kriisiviestinnän näkökulmasta väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku muodostavat eläkejärjestelmälle ja koko yhteiskunnallemme kriisin. Kyseessä on pitkän ajan saatossa kehittynyt prosessi. Heikot signaalit ovat olleet pitkään näköpiirissä. Niihin ei ole reagoitu tarpeeksi ponnekkaasti. Koska maltillisia ratkaisuja ei ole tehty, olemme nyt haastavien eettisten päätösten edessä. Myöhään tehtyinä ratkaisut ovat yleensä huonoja.
Mitä tilanteelle voisi vielä tehdä?
Syksyn aikana Suomessa on käyty vilkkaasti keskustelua siitä, mikseivät suomalaiset lisäänny. Ratkaisuksi on esitetty perhepolitiikkaa (Pölönen 2019). Hyvä idea, mutta tämä ei ratkaise syntyvyyttä. Synnytystalkootkaan tuskin tepsivät, sillä alhaisen syntyvyyden syyt näyttävät ensi silmäyksellä liittyvän sopivan kumppanin puuttumiseen, työelämän epävarmuuteen sekä siihen, etteivät lapsentekoiässä olevat yksinkertaisesti halua lapsia.
Maahanmuutto voisi toimia. Ilmarisen toimitusjohtaja on maltillisesti esittänyt, että Suomeen kaivataan ”työperäistä maahanmuuttoa”. (Pölönen 2019.) Harva kuitenkaan haluaa töihin tänne. Lisäksi Suomesta on osaamiskatoa jo muutenkin maailmalle. Viitataanko tuolla sanalla työperäinen, vain korkeasti palkattuihin huippuosaajiin? Eivätkö muut Suomeen muuttavat kelpaa, jos heidät integroidaan nykyistä paremmin yhteiskuntaan? Täällä tarvitaan varmasti jatkossakin monenlaista osaamista, tuskin vain yhden hetken huippuosaajia. Ja, muutenkin osaajiksi voi kehittyä.
Työllisyyden parantaminen olisi yksi parhaista ratkaisuista (Pölönen 2019). Sillä, mitä useampi meistä on työelämässä, sitä useampi jakaa tulevien eläkemaksujen taakan. Työkyvyttömyyden ehkäisyyn tulisi panostaa. Olisi ajoissa ehkäistävä suuria inhimillisiä tragedioita, kuten työttömyyttä, mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmia. Myös työelämän tulisi muuttua. Suomalaiset organisaatiot voisivat omalta osaltaan vaikuttaa eläkepommin purkamiseen, toimimalla vastuullisesti. Olemalla ihmisiksi.
On huolestuttavaa, että suomalaisilla yrityksillä näyttää olevan varaa ikärasismiin, syrjintään ja epätasa-arvoon, samaan aikaan kun on tiedossa, että kansakuntamme tarvitsee työntekijöitä tulevaisuudessa. Työeläkeyhtiö Elon vastikään julkaisemasta kyselytutkimuksesta selviää, että yli kolmasosa suomalaisista on kokenut syrjintää työelämässä. Lisäksi puolet syrjintää kokeneista piti ikää merkittävänä syynä epätasa-arvoiselle kohtelulle tai työllistymisensä esteenä. Myös naisena oleminen, etninen tausta ja heikentynyt työkyky nousivat syrjinnän syiksi. Huimat 13 prosenttia syrjityistä oli jättäytynyt kokonaan pois työelämästä. (Työeläkeyhtiö Elo 2019.) Karmeaa.
Suotuisa palkkakehitys voisi avittaa nuorempien ikäpolvien eläkkeiden turvaamisessa. Maailman taloustilanne on kuitenkin mikä on, globalisaatio jyllää, alustatalous on rantautunut, ja työelämä painii epävarmuudessa ja murroksessa. Tämän kortin varaan ei kannata tuudittautua.
Voisiko työeläkemaksuja nostaa? Kyllä voisi. Tämä on kaikkein lempein vaihtoehto. Työeläkemaksujen korotukseen olisi tullut tarttua jo vuosikymmeniä sitten. Jos näin olisi toimittu, olisi eläkepommi ehkä voitu estää. Suuria ikäluokkia edustavat päättäjät ovat kuitenkin torpanneet korotukset. Ehkä siksi, että he itse joutuisivat maksajiksi.
Miltä kuulostaisi eläkeiän nosto? Ratkaisu olisi epäoikeudenmukainen ja kohdistuisi vain nuoriin.
Entä tulevien eläkkeiden pienentäminen? Suotakoon myös tuleville ikäpolville kohtuulliset eläkkeet.
Vai pienentäisimmekö jo eläkkeellä olevien eläkkeitä? Eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuuden hengessä tämäkään ei ole oikeudenmukainen ratkaisu.
On epäselvää, onko eläkejärjestelmällämme toivoa vai ei. Tarvittaisiin eläkepommin huomioivaa poliittista tahtoa ja työelämän parannuksia. Selvää on, että eläkejärjestelmän kehittämisessä tulisi huomioida nykyistä vahvemmin moraaliset ja eettiset arvot.
Eläkejärjestelmään liittyvän keskustelun seuraaminen on haastavaa, sillä osapuolten välillä on suuret intressiristiriidat. Jokaisella keskusteluun osallistuvalla on oma lehmänsä ojassa. Merkitystä on sillä, kuka maksaa keskustelijan palkan, kenen etuja ajetaan, ja mitä ikäpolvea henkilö itse edustaa. On myös tahoja, jotka ovat jättäytyneet keskustelusta kokonaan pois.
Eläkejärjestelmän suurin valta on salamyhkäisesti kabineteissa viihtyvällä kolmikantajärjestelmällä. Ryhmän edustajista tietää suurenpitein vain sen, että he ovat itse suuripalkkaisia ja kuuluvat suureen ikäluokkaan. Heidän eläkkeensä on jo turvattu. Eläkeyhtiöt keskittyisivät kaikkein mieluiten tukemaan yritysasiakkaidensa (työ)hyvinvointia, kivaa fiilistä nostattavan tunnelman luomiseen ja yrityskuvaa kiillottavaan vastuullisuuteen. Jos poliitikko haluaa suuren kannattajakunnan vaaleissa, hänen kannattaa edustaa suurten ikäpolvien asiaa, ei nuorten. Eläkeala ei ole medialle kovin kiinnostava, joten se ei omatoimisesti nosta kriittistä yhteiskunnallista keskustelua.
Joten, kuka on milleniaalien ja uusien sukupolvien asialla? Harva. Liekö kukaan?
Instituutioiden luottamus on yleisesti laskussa.
Samaan aikaan kun instituutioista esimerkiksi poliisi, presidentti, puolustusvoimat, koulutus ja oikeuslaitos nauttivat suomalaisten vahvaa luottamusta, näyttää luottamus sosiaaliturvajärjestelmään laskeneen kymmenen viime vuoden aikana, samoin kuin puoluepolitiikan, hallituksen, eduskunnan ja median (EVA 2019). Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) luottamusrankingista ei kuitenkaan selviä kohdistuuko epäluottamuksen lisääntyminen eläkkeisiin, vai sosiaaliturvan muihin osa-alueisiin.
Luottamuksen rapautuminen eläkejärjestelmään nousi selkeästi esiin Eläketurvakeskuksen (ETK) vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa. Siinä suomalaiset pitivät eläkejärjestelmäämme vain kohtalaisen luotettavana. Eläkejärjestelmä sai arvosanaksi 6,5 asteikolla yhdestä kymmeneen. Suomalaisista 70 prosenttia ei myöskään uskonut, että luvattuja eläkkeitä pystytään tulevaisuudessa maksamaan. (Takala 2015). ETK julkaisee aiheesta päivitetyn tutkimuksen vuoden 2020 loppupuolella. On mielenkiintoista nähdä, onko eläkeala onnistunut luottamuksen palauttamisessa. ETK:n vuoden 2019 eläkebarometrissa 67 prosenttia suomalaisista luottaa eläkejärjestelmään (ETK 2019).
Luottamus tai pikemminkin luottamuksen puute suomalaiseen eläkejärjestelmään heijastuu myös eläkeyhtiöihin, sillä eläkeyhtiöt ovat eläkejärjestelmäämme näkyvin osa. Epäluottamus voi pitkittyneenä johtaa koko eläkejärjestelmän ja eläkeyhtiöiden legitimiteetin tarkasteluun. Jossain vaiheessa joku miettii, voisiko eläkeasiat hoitaa jotenkin toisin. Instituutioiden ohittaminen joukkovoimalla on myös yksi megatrendi (Sitra 2018). Sekin voi saada tuulta alleen. Eläkeyhtiöiden tulisi siksi ottaa suomalaisten epäluottamus todesta ja ryhtyä vastatoimiin. Osittain on varmasti ryhdyttykin.
Miten epäluottamus näyttäytyy?
Epäluottamusta lisäävät erilaiset konkreettiset huolet.
Niitä olivat ETK:n tutkimuksessa esimerkiksi: väestön ikääntymisestä johtuvat paineet eläkejärjestelmälle, eläkeiän nousupaine, eläkevarojen koettu väärinkäyttö, eläkeyhtiöiden johdon liian avokätinen palkitseminen, eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta, hyvätuloisten ylisuuret eläkkeet, talouden yleinen epävarmuus, oman toimeentuloon epävarmuus, epäusko eläkeajan toimeentuloon, epäusko eläkkeelle pääsyyn ja konkreettinen tiedon puute eläkeasioista. Lisäksi eläkepoliittinen päätöksenteko nähtiin monimutkaisena ja salamyhkäisenä. (Takala 2015).
Eläkejärjestelmään kohdistuvaa epäluottamusta vähensivät puolestaan usko Suomeen hyvinvointivaltiona, ylpeys suomalaisesta eläkejärjestelmästä sekä eläkkeisiin liittyvä luotettavaksi koettu tieto. (Takala 2015). Lista on lyhyt.
Mistä epäluottamus kumpuaa?
Yhtenä epäluottamuksen syynä on luultavasti tiedon puute.
ETK:n vuoden 2015 tutkimuksessa suomalaisista peräti 46 % sanoi tuntevansa eläkejärjestelmämme huonosti, 38 % kohtalaisesti ja vain 16 % hyvin (Takala 2015). Pienemmällä otannalla tehdyssä vuoden 2019 luottamusbarometrissa eläkejärjestelmän tuntee melko hyvin 31 %, melko huonosti 25 %, ei hyvin eikä huonosti 18 %, hyvin 13 % ja huonosti 12 % (ETK 2019). Ymmärrys eläkeasioista näyttää ehkä hieman parantuneen viimeisen neljän vuoden aikana. Vielä on parantamisen varaa.
Eläkeyhtiöiden tulisi pistää nykyistä enemmän paukkuja eläketietouden lisäämiseen. Tätä tukee esimerkiksi radikaalin avoimuuden megatrendi (Sitra 2018).
Toisena epäluottamuksen syynä voi olla epäoikeudenmukaisuuden tunteet ja kokemukset eli arvoloukkaukset.
Oikeudenmukaisuus kuuluu oleellisena osana luottamukseen. Suomalaista eläkejärjestelmää pitää ETK:n tutkimuksessa epäoikeudenmukaisena peräti 58 %, oikeudenmukaisena 30 %, ja muut eivät osanneet sanoa kantaansa. Naiset kokivat eläkejärjestelmän miehiä epäoikeudenmukaisempana. Suurituloiset pitivät eläkejärjestelmää kaikkein oikeudenmukaisimpana. (Takala 2015).
Epäoikeudenmukaisuuden nostattamat arvoloukkaukset istuvat hyvin Sitran megatrendin muotoiluun, jossa luottamuksen puute rinnastettiin eriarvoistumiseen (Sitra 2018). Koska instituutiot yhdistetään yleensä oikeudenmukaisuuteen, tulisi instituutioiden miettiä tarkasti etiikkaa. Eläkeyhtiöiden tulisi myös ottaa reippaammin kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eläkeyhtiöillä olisi mahdollisuus viedä suomalaista yhteiskuntaa parempaan suuntaan, jos heillä vain olisi tahtoa. Tällä hetkellä ei näytä siltä.
Milleniaalit haluavat sitoutua johonkin elämää suurempaan, hyvään ja merkitykselliseen. Johonkin palkkaa merkityksellisempään. Eläkeala tarjoaa juuri tällaista merkityksellisyyttä. Eläkeala ei tuota maailman lisää materiaa, ja toimii kaiken kaikkiaan hyvien puolella. Eläkeyhtiöt sijoittuvat finanssialan pehmeämpään päähän. Lisäksi eläkeyhtiöt ovat osa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Eläkeyhtiöt pistävät paukkuja vastuullisuuteen, erityisesti vastuulliseen omistajuuteen sijoituksissaan.
Eläkeala on tietointensiivinen, joten uudet teknologiset megatrendit rantautuvat tai ovat luultavasti jo rantautuneetkin eläkeyhtiöihin. Nämä lisäävät osaltaan alan vetovoimaisuutta. Robotiikka ja automaatio hoitavat tylsät rutiinit, joten työntekijöille avautuu uusia mielenkiintoisia haasteita analytiikan, tekoälyn ja lohkoketjujen parissa.
Eläkeyhtiöiden toiminta on nykyään entistä enemmän keskittynyt niin kutsutun työkyvyn ylläpitoon tai työhyvinvointiin. Eläkeyhtiöillä on paljon löysää rahaa, jolla mällätä. Siksi eläkeyhtiöiden työntekijöillä on varmasti mukavampaa kuin organisaatioissa, joissa on tarkempi taloudenpito. Uskon, että moni haluaa mukaan bileisiin. Finanssivalvonta saattaa jossain vaiheessa kuitenkin pistää stopin, kun työeläkeyhtiöitä koskevaa lakia on tarpeeksi pitkään tulkittu eri kanteilta.
Megatrendiennusteeni povaa eläkealalle jännittäviä aikoja.
Lue myös muut blogini eläkeyhtiöistä: 1) Analyysi: Työeläkeyhtiöiden vastuullisuus 2) Mitä työeläkeyhtiöiden viestintä paljastaa? 3) Analyysi työeläkeyhtiöiden legitimiteetistä 4) Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria.
Vahvimmin eläkealaan vaikuttavat megatrendit liittyvät mielestäni väestön vanhenemiseen, epäluottamuksen lisääntymiseen, radikaalin avoimuuden vaatimuksiin, merkitykselliseen työhön sekä uusiin teknologioihin, kuten esimerkiksi datan hyödyntämiseen, digitalisaatioon, robotiikkaan, tekoälyyn sekä lohkoketjuihin (Sitra 2018). Vaikka eläkeala itse saattaisi nostaa vastuullisuuden merkittäväksi megatrendikseen, jätän vastuullisuuden käsittelyn pois analyysistani. Aiheen käsittely ansaitsisi yhden kokonaisen oman blogin.
Väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku ovat luoneet tikittävän eläkepommin
Väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku muodostavat suurimman riskin suomalaiselle eläkejärjestelmälle. Tämä megatrendi on kuin tikittävä aikapommi. Tilannetta voi kutsua myös kriisiksi.Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku lähtee laskuun jo kymmenen vuoden kuluttua (Tilastokeskus 30.9.2019). Eläkejärjestelmälle tämä tarkoittaa sitä, että eläkemenot kasvavat samaan aikaan kun niiden maksajia on entistä vähemmän. Nuoret tulevat maksamaan eläkemenoja merkittävästi enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Samalla nuoria varmasti huolettaa oman eläkkeensä epävarmuus. Pääsevätkö he itse vanhoina eläkkeelle? Selviävätkö he pienenevällä eläkkeellä? Nuorilla on mielestäni perusteltu huoli tulevista eläkkeistään. Kuka heitä puolustaa?
Väestön vanhenemisesta on tiedetty vuosikymmeniä. Eläkealan johtajat ovat katselleet asianlaitaa tyynesti lähietäisyydeltä. He ovat PR-ammattilaisten tavoin yrittäneet rauhoitella tilannetta. Kyllä eläkejärjestelmä selviää, he ovat toistelleet. Vuosikymmenien aikana mitään ihmettä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Trendi on jatkunut. Lisäksi tilanne on vielä pahentunut, sillä suomalaisten syntyvyys on lähes romahtanut.
Maltillisia ratkaisuja olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Silloin olisi kenties pystytty taklaamaan haasteet kaikille oikeudenmukaisimmalla tavalla. Tähän mennessä tehdyt ratkaisut ovat suosineet suuria ikäpolvia ja olleet epäreiluja nuorille. Eläkeikää on nostettu ja eläkkeiden suuruutta pienennetty. Toimet kohdistuvat nuoriin. Eläkepommin ei tulisi laueta pelkästään tuleville polville. Eläkejärjestelmää uudistettaessa tulisi ottaa huomioon tasapuolisuus kaikkia sukupolvia kohtaan.
Eläkepommissa on samoja piirteitä kuin ilmastomuutoksessa. Kriisiviestinnän näkökulmasta väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku muodostavat eläkejärjestelmälle ja koko yhteiskunnallemme kriisin. Kyseessä on pitkän ajan saatossa kehittynyt prosessi. Heikot signaalit ovat olleet pitkään näköpiirissä. Niihin ei ole reagoitu tarpeeksi ponnekkaasti. Koska maltillisia ratkaisuja ei ole tehty, olemme nyt haastavien eettisten päätösten edessä. Myöhään tehtyinä ratkaisut ovat yleensä huonoja.
Mitä tilanteelle voisi vielä tehdä?
Syksyn aikana Suomessa on käyty vilkkaasti keskustelua siitä, mikseivät suomalaiset lisäänny. Ratkaisuksi on esitetty perhepolitiikkaa (Pölönen 2019). Hyvä idea, mutta tämä ei ratkaise syntyvyyttä. Synnytystalkootkaan tuskin tepsivät, sillä alhaisen syntyvyyden syyt näyttävät ensi silmäyksellä liittyvän sopivan kumppanin puuttumiseen, työelämän epävarmuuteen sekä siihen, etteivät lapsentekoiässä olevat yksinkertaisesti halua lapsia.
Maahanmuutto voisi toimia. Ilmarisen toimitusjohtaja on maltillisesti esittänyt, että Suomeen kaivataan ”työperäistä maahanmuuttoa”. (Pölönen 2019.) Harva kuitenkaan haluaa töihin tänne. Lisäksi Suomesta on osaamiskatoa jo muutenkin maailmalle. Viitataanko tuolla sanalla työperäinen, vain korkeasti palkattuihin huippuosaajiin? Eivätkö muut Suomeen muuttavat kelpaa, jos heidät integroidaan nykyistä paremmin yhteiskuntaan? Täällä tarvitaan varmasti jatkossakin monenlaista osaamista, tuskin vain yhden hetken huippuosaajia. Ja, muutenkin osaajiksi voi kehittyä.
Työllisyyden parantaminen olisi yksi parhaista ratkaisuista (Pölönen 2019). Sillä, mitä useampi meistä on työelämässä, sitä useampi jakaa tulevien eläkemaksujen taakan. Työkyvyttömyyden ehkäisyyn tulisi panostaa. Olisi ajoissa ehkäistävä suuria inhimillisiä tragedioita, kuten työttömyyttä, mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmia. Myös työelämän tulisi muuttua. Suomalaiset organisaatiot voisivat omalta osaltaan vaikuttaa eläkepommin purkamiseen, toimimalla vastuullisesti. Olemalla ihmisiksi.
On huolestuttavaa, että suomalaisilla yrityksillä näyttää olevan varaa ikärasismiin, syrjintään ja epätasa-arvoon, samaan aikaan kun on tiedossa, että kansakuntamme tarvitsee työntekijöitä tulevaisuudessa. Työeläkeyhtiö Elon vastikään julkaisemasta kyselytutkimuksesta selviää, että yli kolmasosa suomalaisista on kokenut syrjintää työelämässä. Lisäksi puolet syrjintää kokeneista piti ikää merkittävänä syynä epätasa-arvoiselle kohtelulle tai työllistymisensä esteenä. Myös naisena oleminen, etninen tausta ja heikentynyt työkyky nousivat syrjinnän syiksi. Huimat 13 prosenttia syrjityistä oli jättäytynyt kokonaan pois työelämästä. (Työeläkeyhtiö Elo 2019.) Karmeaa.
Suotuisa palkkakehitys voisi avittaa nuorempien ikäpolvien eläkkeiden turvaamisessa. Maailman taloustilanne on kuitenkin mikä on, globalisaatio jyllää, alustatalous on rantautunut, ja työelämä painii epävarmuudessa ja murroksessa. Tämän kortin varaan ei kannata tuudittautua.
Voisiko työeläkemaksuja nostaa? Kyllä voisi. Tämä on kaikkein lempein vaihtoehto. Työeläkemaksujen korotukseen olisi tullut tarttua jo vuosikymmeniä sitten. Jos näin olisi toimittu, olisi eläkepommi ehkä voitu estää. Suuria ikäluokkia edustavat päättäjät ovat kuitenkin torpanneet korotukset. Ehkä siksi, että he itse joutuisivat maksajiksi.
Miltä kuulostaisi eläkeiän nosto? Ratkaisu olisi epäoikeudenmukainen ja kohdistuisi vain nuoriin.
Entä tulevien eläkkeiden pienentäminen? Suotakoon myös tuleville ikäpolville kohtuulliset eläkkeet.
Vai pienentäisimmekö jo eläkkeellä olevien eläkkeitä? Eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuuden hengessä tämäkään ei ole oikeudenmukainen ratkaisu.
On epäselvää, onko eläkejärjestelmällämme toivoa vai ei. Tarvittaisiin eläkepommin huomioivaa poliittista tahtoa ja työelämän parannuksia. Selvää on, että eläkejärjestelmän kehittämisessä tulisi huomioida nykyistä vahvemmin moraaliset ja eettiset arvot.
Eläkejärjestelmään liittyvän keskustelun seuraaminen on haastavaa, sillä osapuolten välillä on suuret intressiristiriidat. Jokaisella keskusteluun osallistuvalla on oma lehmänsä ojassa. Merkitystä on sillä, kuka maksaa keskustelijan palkan, kenen etuja ajetaan, ja mitä ikäpolvea henkilö itse edustaa. On myös tahoja, jotka ovat jättäytyneet keskustelusta kokonaan pois.
Eläkejärjestelmän suurin valta on salamyhkäisesti kabineteissa viihtyvällä kolmikantajärjestelmällä. Ryhmän edustajista tietää suurenpitein vain sen, että he ovat itse suuripalkkaisia ja kuuluvat suureen ikäluokkaan. Heidän eläkkeensä on jo turvattu. Eläkeyhtiöt keskittyisivät kaikkein mieluiten tukemaan yritysasiakkaidensa (työ)hyvinvointia, kivaa fiilistä nostattavan tunnelman luomiseen ja yrityskuvaa kiillottavaan vastuullisuuteen. Jos poliitikko haluaa suuren kannattajakunnan vaaleissa, hänen kannattaa edustaa suurten ikäpolvien asiaa, ei nuorten. Eläkeala ei ole medialle kovin kiinnostava, joten se ei omatoimisesti nosta kriittistä yhteiskunnallista keskustelua.
Joten, kuka on milleniaalien ja uusien sukupolvien asialla? Harva. Liekö kukaan?
Epäluottamuksen megatrendi voi johtaa eläkeinstituution legitimiteetin tarkasteluun
Nostan luottamuksen puutteen megatrendin toisiksi merkittävimmäksi tulevaisuuden haasteeksi eläkealalle (Sitra 2018). Epäluottamus voi johtaa jossain vaiheessa koko eläkeinstituution legitimiteetin tarkasteluun.Instituutioiden luottamus on yleisesti laskussa.
Samaan aikaan kun instituutioista esimerkiksi poliisi, presidentti, puolustusvoimat, koulutus ja oikeuslaitos nauttivat suomalaisten vahvaa luottamusta, näyttää luottamus sosiaaliturvajärjestelmään laskeneen kymmenen viime vuoden aikana, samoin kuin puoluepolitiikan, hallituksen, eduskunnan ja median (EVA 2019). Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) luottamusrankingista ei kuitenkaan selviä kohdistuuko epäluottamuksen lisääntyminen eläkkeisiin, vai sosiaaliturvan muihin osa-alueisiin.
Luottamuksen rapautuminen eläkejärjestelmään nousi selkeästi esiin Eläketurvakeskuksen (ETK) vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa. Siinä suomalaiset pitivät eläkejärjestelmäämme vain kohtalaisen luotettavana. Eläkejärjestelmä sai arvosanaksi 6,5 asteikolla yhdestä kymmeneen. Suomalaisista 70 prosenttia ei myöskään uskonut, että luvattuja eläkkeitä pystytään tulevaisuudessa maksamaan. (Takala 2015). ETK julkaisee aiheesta päivitetyn tutkimuksen vuoden 2020 loppupuolella. On mielenkiintoista nähdä, onko eläkeala onnistunut luottamuksen palauttamisessa. ETK:n vuoden 2019 eläkebarometrissa 67 prosenttia suomalaisista luottaa eläkejärjestelmään (ETK 2019).
Luottamus tai pikemminkin luottamuksen puute suomalaiseen eläkejärjestelmään heijastuu myös eläkeyhtiöihin, sillä eläkeyhtiöt ovat eläkejärjestelmäämme näkyvin osa. Epäluottamus voi pitkittyneenä johtaa koko eläkejärjestelmän ja eläkeyhtiöiden legitimiteetin tarkasteluun. Jossain vaiheessa joku miettii, voisiko eläkeasiat hoitaa jotenkin toisin. Instituutioiden ohittaminen joukkovoimalla on myös yksi megatrendi (Sitra 2018). Sekin voi saada tuulta alleen. Eläkeyhtiöiden tulisi siksi ottaa suomalaisten epäluottamus todesta ja ryhtyä vastatoimiin. Osittain on varmasti ryhdyttykin.
Miten epäluottamus näyttäytyy?
Epäluottamusta lisäävät erilaiset konkreettiset huolet.
Niitä olivat ETK:n tutkimuksessa esimerkiksi: väestön ikääntymisestä johtuvat paineet eläkejärjestelmälle, eläkeiän nousupaine, eläkevarojen koettu väärinkäyttö, eläkeyhtiöiden johdon liian avokätinen palkitseminen, eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta, hyvätuloisten ylisuuret eläkkeet, talouden yleinen epävarmuus, oman toimeentuloon epävarmuus, epäusko eläkeajan toimeentuloon, epäusko eläkkeelle pääsyyn ja konkreettinen tiedon puute eläkeasioista. Lisäksi eläkepoliittinen päätöksenteko nähtiin monimutkaisena ja salamyhkäisenä. (Takala 2015).
Eläkejärjestelmään kohdistuvaa epäluottamusta vähensivät puolestaan usko Suomeen hyvinvointivaltiona, ylpeys suomalaisesta eläkejärjestelmästä sekä eläkkeisiin liittyvä luotettavaksi koettu tieto. (Takala 2015). Lista on lyhyt.
Mistä epäluottamus kumpuaa?
Yhtenä epäluottamuksen syynä on luultavasti tiedon puute.
ETK:n vuoden 2015 tutkimuksessa suomalaisista peräti 46 % sanoi tuntevansa eläkejärjestelmämme huonosti, 38 % kohtalaisesti ja vain 16 % hyvin (Takala 2015). Pienemmällä otannalla tehdyssä vuoden 2019 luottamusbarometrissa eläkejärjestelmän tuntee melko hyvin 31 %, melko huonosti 25 %, ei hyvin eikä huonosti 18 %, hyvin 13 % ja huonosti 12 % (ETK 2019). Ymmärrys eläkeasioista näyttää ehkä hieman parantuneen viimeisen neljän vuoden aikana. Vielä on parantamisen varaa.
Eläkeyhtiöiden tulisi pistää nykyistä enemmän paukkuja eläketietouden lisäämiseen. Tätä tukee esimerkiksi radikaalin avoimuuden megatrendi (Sitra 2018).
Toisena epäluottamuksen syynä voi olla epäoikeudenmukaisuuden tunteet ja kokemukset eli arvoloukkaukset.
Oikeudenmukaisuus kuuluu oleellisena osana luottamukseen. Suomalaista eläkejärjestelmää pitää ETK:n tutkimuksessa epäoikeudenmukaisena peräti 58 %, oikeudenmukaisena 30 %, ja muut eivät osanneet sanoa kantaansa. Naiset kokivat eläkejärjestelmän miehiä epäoikeudenmukaisempana. Suurituloiset pitivät eläkejärjestelmää kaikkein oikeudenmukaisimpana. (Takala 2015).
Epäoikeudenmukaisuuden nostattamat arvoloukkaukset istuvat hyvin Sitran megatrendin muotoiluun, jossa luottamuksen puute rinnastettiin eriarvoistumiseen (Sitra 2018). Koska instituutiot yhdistetään yleensä oikeudenmukaisuuteen, tulisi instituutioiden miettiä tarkasti etiikkaa. Eläkeyhtiöiden tulisi myös ottaa reippaammin kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eläkeyhtiöillä olisi mahdollisuus viedä suomalaista yhteiskuntaa parempaan suuntaan, jos heillä vain olisi tahtoa. Tällä hetkellä ei näytä siltä.
Merkityksellisyys, vastuullisuus ja uudet teknologiat houkuttelevat eläkealalle
Megatrendit eivät tuo eläkealalle pelkästään haasteita. Hyvääkin on luvassa. Merkityksellisyyden ja vastuullisuuden megatrendit sekä uudet teknologiat, kuten datan hyödyntäminen, digitalisaatio, robotiikka, tekoäly ja lohkoketjut lisäävät eläkealan houkuttelevuutta työmarkkinoilla (Sitra 2018).Milleniaalit haluavat sitoutua johonkin elämää suurempaan, hyvään ja merkitykselliseen. Johonkin palkkaa merkityksellisempään. Eläkeala tarjoaa juuri tällaista merkityksellisyyttä. Eläkeala ei tuota maailman lisää materiaa, ja toimii kaiken kaikkiaan hyvien puolella. Eläkeyhtiöt sijoittuvat finanssialan pehmeämpään päähän. Lisäksi eläkeyhtiöt ovat osa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Eläkeyhtiöt pistävät paukkuja vastuullisuuteen, erityisesti vastuulliseen omistajuuteen sijoituksissaan.
Eläkeala on tietointensiivinen, joten uudet teknologiset megatrendit rantautuvat tai ovat luultavasti jo rantautuneetkin eläkeyhtiöihin. Nämä lisäävät osaltaan alan vetovoimaisuutta. Robotiikka ja automaatio hoitavat tylsät rutiinit, joten työntekijöille avautuu uusia mielenkiintoisia haasteita analytiikan, tekoälyn ja lohkoketjujen parissa.
Eläkeyhtiöiden toiminta on nykyään entistä enemmän keskittynyt niin kutsutun työkyvyn ylläpitoon tai työhyvinvointiin. Eläkeyhtiöillä on paljon löysää rahaa, jolla mällätä. Siksi eläkeyhtiöiden työntekijöillä on varmasti mukavampaa kuin organisaatioissa, joissa on tarkempi taloudenpito. Uskon, että moni haluaa mukaan bileisiin. Finanssivalvonta saattaa jossain vaiheessa kuitenkin pistää stopin, kun työeläkeyhtiöitä koskevaa lakia on tarpeeksi pitkään tulkittu eri kanteilta.
Megatrendiennusteeni povaa eläkealalle jännittäviä aikoja.
Lue blogisarjani muut osat tästä: Blogi 1: Pankkialan megatrendit. Blogi 2: Megatrendien vaikutus pankkien viestintään. Blogi 4: Megatrendien vaikutukset eläkeyhtiöiden viestintään. Blogi 5: Megatrendien vaikutus pankki- ja eläkealaan, sekä niiden viestintään.
Lue myös muut blogini eläkeyhtiöistä: 1) Analyysi: Työeläkeyhtiöiden vastuullisuus 2) Mitä työeläkeyhtiöiden viestintä paljastaa? 3) Analyysi työeläkeyhtiöiden legitimiteetistä 4) Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria.
Lue myös muut blogini eläkeyhtiöistä: 1) Analyysi: Työeläkeyhtiöiden vastuullisuus 2) Mitä työeläkeyhtiöiden viestintä paljastaa? 3) Analyysi työeläkeyhtiöiden legitimiteetistä 4) Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria.
Lähteet
Eläketurvakeskus (2019). Eläkebarometri.Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA (4.4.2019). Suomalaiset luottavat Poliisiin – poliitikot ja tiedotusvälineet menettäneet eniten asemiaan.
Finlex (25.4.1997) Laki työeläkevakuutusyhtiöistä.
Heinilä, Tiina (3.11.2014). Sitran trendit: Vakaa työ murenee.
Kauppalehti (30.9.2019). Hypon Brotherus pitää Tilastokeskuksen väestöennustetta optimistisena – ”Aiemmassa ennusteessa kaksi tekijää on mennyt pahasti pieleen”.
Kiander, Jaakko (2019). Matalan syntyvyyden taustalla olevat syyt on selvitettävä tarkemmin.
Kiiski Kataja, Elina (28.2.2014). Sitran trendit: Suuri vallan uusjako.
Kiiski Kataja, Elina (9.12.2013). Sitran trendit: Data vallan ja vaurauden lähteenä.
Kiiski Kataja, Elina (8.11.2013). Sitran trendit: Länsimaisen työn radikaali murros.
Korpiola, Lilly (2019). Inforin Viestintäpäällikön koulutusohjelma – Kriisiviestintä nyt! Mediayhteiskunnan haasteet. Luento
Korpiola, Lilly (2018). Inforin Viestintäjohtajan kehitysohjelma – Mediayhteiskunta nyt! Luento.
Pölönen, Jouko (2019). Työikäisen väestön pieneneminen haastaa eläkejärjestelmän kestävyyttä – panostuksia tarvitaan laajalla rintamalla.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra (2018) Megatrendikortit – Matka tulevaisuuteen. 3. painos.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra (3.5.2017). Megatrendit 2017. Slideshare.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra (11.3.2015). Sitran trendit: Voimaantuvat yhteisöt haastavat vanhat instituutiot.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2018). Eheä yhteiskunta ja kestävä yhteiskunta. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018.
Takala, Mervi (2015). Luottamus eläketurvaan vuosina 2011 ja 2014. Eläketurvakeskuksen raportteja 04/2015.
Tiihonen, Tuula (9.7.2014). Sitran trendit: Älyteknologia arjessa.
Tilastokeskus (30.9.2019). Syntyvyyden lasku heijastuu alueiden tulevaan väestökehitykseen.
Työeläkevakuuttajat TELA ry (2011). Työeläkeasenteet.
Työeläkeyhtiö Elo (2019). Kyselytutkimus: Yli kolmasosa suomalaisista on kohdannut epätasa-arvoista kohtelua työelämässä.
Yle (30.9.2019). Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä.
Kommentit
Lähetä kommentti