Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu?


║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Miksi ilmastoskeptisyys oli pitkään niin näkyvää? Miksi tutkijoiden huolet ilmastomuutoksesta kaikuivat kuuroille korville vuosikymmenten ajan? Miksi ilmastomuutosta ei otettu vakavasti? Miksi ilmastomuutoksen vastaisiin toimiin ei ryhdytty? Miksi ilmastoskeptikkoihin ylipäänsä uskottiin? Näin pienen vaikutusvaltaisen ryhmittymän vuosikymmeniä jatkunut ilmastomuutosvastainen propaganda- ja disinformaatiokampanja vyöryi yhteiskuntaamme, ja vaikutti meihin!

Tämä on referaatti Sharon Bederin artikkelista “Corporate discourse on climate change”, joka on julkaistu vuonna 2011 Gerald Sussmanin kirjassa “The propaganda society: promotional culture and politics in global context”.

Lue myös muut blogini: 1) Propagandan anatomia 2) Mitä disinformaatio tarkoittaa? 3) Ilmastomuutos kriisiviestinnän silmin

Ilmastoskeptikkojen propagandaa vyörytettiin voimalla

Syy pitkään valloillaan olleeseen ilmastoskeptisyyteen löytyy pienen amerikkalaisen suuryritysryppään vuosikymmeniä jatkuneesta disinformaatiokampanjoinnista. Ilmastomuutosvastaisessa propagandassa erityisen aktiivisia ovat olleet amerikkalaiset öljy-, sähkö- ja kemikaaliyhtiöt. Eritoten Exxon Mobil, Koch Industries ja Western Fuels. Yritysten tavoitteena oli luoda propagandan avulla epäilys ilmaston lämpenemiseen, ja johtaa poliittisia päättäjiä harhaan. Näin yritykset tekivät sen:

Uusliberalistinen talouspolitiikka on 1970-luvulta alkaen tuonut mukanaan heikennyksiä amerikkalaiseen valtionhallintoon. Sääntelyä on purettu, veroja on alennettu ja vapaata maailmankauppaa on edistetty. Yritykset ryhtyivät muodostamaan alliansseja keskenään. Ne ymmärsivät, että vaikuttaminen oli helpompaa yritysten ulkopuolelta käsin, kuin sisältäpäin. Siksi yritykset päättivät hyödyntää erilaisia kansalais- ja asiantuntijaryhmiä, joita PR-toimistot perustivat yrityksille tilauksesta. Näin yritysten intressit löysivät lopulta tiensä valtionhallintoon. Suuryritykset halusivat vaikuttaa poliittisiin agendoihin, päättäjiin, ja kansalaisten mielipiteisiin. PR ja mainonta olivat ajan uusimpia vaikuttamisen mekanismeja. Etujärjestöjä, lobbausta, poliittista konsultointia, omaa tutkimustoimintaa sekä rahankeräystä hyödynnettiin aktiivisesti vaikutustyössä.

Yritysten itsensä rahoittamista ajatushautomoista tuli tärkein väline valtion ilmastotoimien sabotointiin. Yritykset halusivat keinoja kaihtamatta estää kansainvälisten ilmastosopimusten toteutumisen. Ajatushautomot julkaisivat hurjan määrän omia tutkimuksia sekä kirjoja, ja järjestivät konferensseja sekä seminaareja. Disinformaatiota levittäviä ilmastoskeptikkoja nostettiin kaikissa yhteyksissä esille, mikä vahvisti skeptikkojen legitimiteettiä. Ilmastoskeptikkojen viestiä vyörytettiin kaikin voimin ajatushautomoista yhteiskuntaan. Yritysrahoitteisia tutkimuksia promottiin rankasti, jotta ne peittivät alleen aidot ilmastotutkimukset. Eräskin etujärjestö tarjosi 10 000 dollaria, jokaiselle, joka julkaisi ilmastomuutosvastaisen artikkelin. Yritykset tekivät samaan aikaan voimakasta imagomainontaa, jossa painotettiin näennäisiä ympäristöasioita. Lopulta ajatushautomoissa työskentelevistä tuli poliittisia päättäjiä.

Strategiana epäilyksen tuottaminen ja viivyttely

Ilmastomuutos esitettiin teoriana, josta tutkijat olivat erimielisiä. Strategiana oli luoda epäilys ilmastomuutoksen olemassaoloon. Epäilyksen tuottaminen (creating doubt) on viestintästrategia, jota ovat käyttäneet esimerkiksi tupakka- ja sokeriteollisuus. Kun tieto on ristiriitaista, ihmiset jäävät vain odottamaan yksimielisempää tietoa.

Ilmastomuutosvastaiset tavoitteet oli määrä saavuttaa silloin, kun media, päättäjät ja kansalaiset tunnistivat ilmastomuutokseen liittyvän epäilyksen, ja kun Kioton ilmastosopimus nähtiin yleisesti epärealistisena.

Kun todelliset ilmastotutkimukset näyttivät vihdoin lähes kiistatta, että ilmastomuutos oli tosiasia, siirtyivät yritykset vähättelemään ilmastomuutoksen vaikutuksia. Nykyhetken strategiana on viivyttää ilmastotoimia ja lakimuutoksia kaikin mahdollisin keinoin. Yritykset pyrkivät myös edistämään vapaaehtoisia toimia. Yhtenä tällaisena esimerkkinä on ”puhdas hiili”, jollaista ei ole olemassakaan. Uutena strategiana on siten mieluummin edistää, kuin vastustaa jotakin.

Lue myös muut blogini: 1) Propagandan anatomia 2) Mitä disinformaatio tarkoittaa? 3) Ilmastomuutos kriisiviestinnän silmin

Lähteet

Beder, S. (2011). Corporate discourse on climate change. Julkaisussa: The propaganda society: promotional culture and politics in global context.

Channel 4 (30.6.2021). Revealed: ExxonMobil’s lobbying war on climate change legislation.

Helsingin Sanomat (27.5.2021). Tutkimus: Öljy-yhtiö Exxon Mobil käyttää tupakkateollisuuden kikkoja harhauttaakseen keskustelua fossiilisten polttoaineiden haitoista.

Helsingin Sanomat (14.4.2021). Sadan vuoden ilmastojahkailu.

Sussman, G. (2011). The propaganda society: promotional culture and politics in global context.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Analyysi: Työeläkeyhtiöiden vastuullisuus

Minkälaista eettinen viestintä on?

Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria

Mitä työeläkeyhtiöiden viestintä paljastaa?

Tekoälyn vaikutukset arkeen, työelämään ja yhteiskuntaan

Pankkialan megatrendit

Miten organisaation legitimiteettiä arvioidaan?

Mitä algoritmit ovat, ja miten ne näyttäytyvät meille?

Mitä disinformaatio tarkoittaa?

Näin algoritmien eettisiin ongelmiin voidaan tarttua