Mitä algoritmit ovat, ja miten ne näyttäytyvät meille?
Algoritmeista on tullut osa digitaalista arkeamme, vaikkemme niiden olemassa oloa tiedostaisikaan. Törmäämme algoritmeihin kuin varkain Googlen hakutuloksissa, Facebookin mainoksissa, Ylen uutisvahdissa, somepalveluiden uutisvirrassa sekä Netflixin suosituksissa. Algoritmit vaikuttavat hyödyllisiltä ja harmittomilta, mutta jostain syystä ne ovat lisänneet polarisaatiota ja vihapuhetta, johtaneet Trumpin voittoon sekä brexit-päätökseen. Miten tässä kävi näin?
Tämä on kaksiosaisen blogisarjani ensimmäinen osa, jossa käsittelen, miten algoritmit näyttäytyvät meille, ja minkälaisia odottamattomiakin vaikutuksia algoritmeilla voi olla. Blogisarjani toisessa osassa käsittelen miten, jokainen meistä voi vaikuttaa yritysten omistuksessa oleviin algoritmeihin, jos niissä ilmenee vinoumia eli eettisiä ongelmia. Kirjoitus on julkaistu lokakuussa 2019.
Lue myös blogini tekoälyn vaikutuksista arkeen, työelämään ja yhteiskuntaan.
Tekoäly ja algoritmit löytyvät myös digitaalisen mainonnan esiripun takaa. Googlen yritysasiakkaat saavat maksua vastaan hyödyntää Googlen omistamaa valtavaa datavarantoa meistä. Olemme vuosien varrella kartuttaneet dataa ilmaiseksi Googlelle hakujemme kautta. Sama pätee Facebookiin. Mainoksia kohdennetaan meille, itse antamiemme tietojen perusteella. Facebook kaivelee esiin mieltymyksemme profiileistamme, postauksistamme, kuvistamme, ja luoja ties mistä tarkalleen. Facebookin tekoälystä on tullut niin älykäs, että se päättelee triggerimme, pelkomme, seksuaalisen suuntauksemme, mielentilamme, salaisuutemme sekä alitajuiset mietteemme. Enää emme näe massamainoksia digilaitteissamme, vaan jokainen mainos on kustomoitu meille. Siksi digitaalinen realiteetti näyttäytyy erilaisena jokaiselle.
Algoritmit arvioivat verkkokaupoissa ostosten mahdollisuutta (Willson), erilaisten digitaalisten jalanjälkiemme tai ostosignaaliemme perusteella. Algoritmit muuntavat menneen käyttäytymisemme tulevaisuuden ennusteeksi (van Dijck). Google Analytics ja vastaavat työkalut tarjoavat verkkokauppiaille rajattomia analyysimahdollisuuksia. Jälkemme paljastavat, että keltaiset kumisaappaat sujahtivat verkkokaupan ostoskoriin, mutta maksu jäi jostain syystä tekemättä. Kun kumisaappaita ostava on koneellisesti tunnistettu voi verkkokauppias pommittaa häntä vielä keltaisten kumisaappaiden kuvilla ympäri internetiä, sinetöidäkseen lopullisen kaupan.
Algoritmit parantavat henkilökohtaista digitaalista käyttökokemustamme (Koponen). Ne järjestävät meille sisältöjä ja antavat suosituksia. Valintoja on helpompi ja nopeampi tehdä, kun Netflix, Amazon ja verkkokaupat ovat analysoineet aiempia valintojamme, ja tekevät niiden perusteella päätelmiä, mistä nautitimme ja mitä haluaisimme. Uutisvahdit hälyttävät heti kun jotakin merkittävää ja meitä kiinnostavaa on tapahtunut. Ne pitävät meidät ajan tasalla niistä uutiskategorioista, joita haluamme seurata (Koponen). Sosiaalisen median kanavat tuuppivat meitä seuraamaan kenties tuntemiamme ihmisiä, menestyneitä bisnesihmisiä tai suosikkibändejämme. Some luo meille ryhmäpaineita, sillä kun näemme mistä muut tykkäävät, haluamme samaa. (van Dijck.).
Enää somevirtaa ei voi seurata aikajärjestyksessä, kuten somen alkuaikoina. Sosiaalisen median uutisvirta näyttää meille nykyään algoritmien suodattaman listauksen. Se perustuu niin kutsuttuun henkilökohtaiseen tai sosiaaliseen relevanssiin. Listaus toimii huomiotalouden logiikalla, jossa relevanssi mitataan tunteella. (Laaksonen). Näemme vain kaikkein suosituimmat postaukset ja vähemmän kiinnostavat suodattuvat pois. Somen takana on hierarkkinen järjestelmä, joka palkitsee menestyksekkäitä julkaisijoita, ja suodattaa vähemmän arvokkaat henkilöt pois. (van Dijck.)
Algoritmit tunnistavat tänä päivänä myös kieltä ja ääntä (Koponen). Google kääntää jo varsin hyvin kiinaa, jossa ei ole suomen kielen kaltaista haastavaa kielioppia. Käännöksistä tulee ajan saatossa vääjäämättä parempia tekoälyn takia. Äänihauista ja äänen hyödyntämisestä povataan suurta menestystä. Kohta keskuudessamme häärää erilaisia digiassistentteja, kuten Amazonin Alexa, Applen Siri, Microsoftin Cortana ja IBM:n Watson.
Suositteleva teknologia tuo elämäämme houkuttelevuutta ja koukuttavuutta. Netflixin ainoa kilpailija on oma unemme. (Ruckenstein). Olen itsekin syyllistynyt unen laiminlyöntiin katsellessani Netflixiä. Algoritmit esittävät meille välähdyksiä menneisyydestä, sillä muistot aktivoivat meitä käyttämään palvelussa enemmän aikaa ja jakamaan enemmän sisältöä (Laaksonen). Siksi esimerkiksi Facebookin digimuisti kaivelee säännöllisin aikavälein esiin muistojamme.
Algoritmien myötä meitä seurataan yhä enemmän. Termi surveillance capitalism (Willson), kuvaa hyvin sitä, miten yritykset seuraavat toimintaamme netissä. Vain harvan yrityksen nettisivulle pääsee enää ilman, että annamme suostumuksemme jälkiemme seuraamiseen ja tietojemme analysointiin. Seurantaa tehdään, koska yritykset tavoittelevat lisämyyntiä. Lisäksi sosiaalisen median alustat tuntuvat tietävän meistä myös sellaisia asioita, joita emme mielestämme ole koskaan kertoneet. Kuuntelevatko yritykset puheluitamme ja lukevatko he yksityisiä viestejämme? Luultavasti, sillä olemme antaneet heille luvan, ellemme ole eksplisiittisesti sitä kieltäneet.
Sosiaalisen median käytön on todettu aiheuttavan negatiivisia tunteita, kuten kateutta, stressiä ja lisäävän addiktiota. Seuraamme superrikkaiden ylellistä elämää ja fitnesstähtien täydellisiä vartaloita, vaikka ne tuottavat meille masentuneisuutta ja alemmuuden tunteita.
Algoritmeilla on vakaviakin kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntaamme, sillä algoritmit ovat vauhdittaneet valeuutisten leviämistä, Trumpin valintaa Yhdysvaltojen presidentiksi, brittien brexit-päätöstä ja rokotevastaisuutta meillä täällä Suomessa.
Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, koska hänen somekoneistonsa sai horjutettua Hillary Clintonin suosion. Epävarmat äänestäjät saatiin Trumpin puolelle luomalla heille, eli moniin erilaisiin vaa’ankieliryhmiin, vetoavaa valheellista materiaalia. Clinton kehystettiin esimerkiksi afroamerikkalaisille rasistiksi, ja muille jollakin muulla tapaa kieroksi kandidaatiksi. Lisäksi Venäjä hämmensi vaaleissa omilla kampanjoillaan. Tavalliset ihmiset luulivat sisältöjä vielä tuolloin oikeiksi ja luotettaviksi. Clintonia mustamaalaavat sisällöt olivat niin tunteita herättäviä, että ne keräsivät siinä määrin tykkäyksiä ja jakoja, että somealgoritmit nostivat niiden relevanssia somevirrassa. Sisältöjen mainonta oli myös massiivista. Näin sisällöt pääsivät leviämään yhä suuremmille yleisömassoille. Kampanjan toteuttanut Cambridge Analytica onnistui manipuloimaan ja haavoittamaan vakavasti länsimaalaista demokratiaa, hyödyntämällä Facebookin algoritmeja, dataa, pilipali-kyselyjä sekä psykologista profilointia (Amer).
Yhdistävänä tekijänä näissä kaikissa algoritmeihin liittyvissä ikävissä ilmiöissä on se, että algoritmit ohjaavat ihmisiä samankaltaistensa seuraan. Seurauksena on yhteiskunnan kuplaantuminen, kaikukammiot, polarisoituminen ja vihan lisääntyminen.
Internetin ja sosiaalisen median keskusteluryhmistä on helppo löytää tukea saman mielisisistä ihmisistä. Tällaiset niin kutsutut filtterikuplat tuottavat ongelmia siitä syystä, että muut erilaiset mielipiteet suodattuvat pois. Jopa hakutuloksemme näyttävät erilaisilta, sillä nekin perustuvat meidän aiempiin hakuihimme ja mieltymyksiimme. Algoritmit estävät meitä näin tehokkaasti näkemästä erimielisten ajatuksia, sillä algoritmit painottavat liikaa meidän omia mieltymyksiämme. Lisäksi ajatuksia jaetaan pelkästään omissa ryhmissämme eli niin kutsutuissa kaikukammioissa. (Laaksonen.) Saman kaltaisessa seurassa mielipiteet usein jyrkkenevät ja johtavat hiljalleen yhteiskuntamme polarisoitumiseen ja vihapuheen yltymiseen. Näin yhteiskunnallinen keskustelu tyrehtyy erimielisten väliltä.
Media nostaa säännöllisestin esiin somessa ja erityisesti Twitterissä kierroksia saaneita jupakoita (Laaksonen), vaikka mielipiteet olisivat vain pienen joukon meuhkaamista, joka ei edustaisikaan yleistä mielipidettä. Maltillista keskustelulinjaa edustavat ihmiset nöyrtyvät tämän jälkeen hiljaisuuteen ja apatiaan, kun he luulevat kuuluvansa marginaaliin.
Teknologia nähdään usein neutraalina (Laaksonen). Edelmanin luottamusbarometrin mukaan 65 prosenttia ihmisistä uskoo tällä hetkellä hakukoneita enemmän kuin lehdistöä (Edelman). Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, sillä algoritmeja pystyy manipuloimaan aiemmin kuvaamillani keinoin sekä yritysten suosimalla hakukoneoptimoinnilla.
Koska algoritmit ohjaavat toimintaamme lajittelemalla, analysoimalla, ennustamalla, delegoimalla ja manipuloimalla, ei algoritmejä voi pitää neutraaleina. Algoritmeilla on aina jokin agenda!
The End.
Blogisarjan toisessa osassa käsittelen miten, jokainen meistä voi vaikuttaa yritysten omistuksessa oleviin algoritmeihin, jos niissä ilmenee vinoumia eli eettisiä ongelmia. Lue myös blogini tekoälyn vaikutuksista arkeen, työelämään ja yhteiskuntaan.
van Dijck, J. (2013). The Culture of Connectivity: A Critical History of Social Media. Oxford University Press.
Edelman (2019). Edelman Trust Barometer. Sivu 49.
Koponen, J. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 6.
Laaksonen, S.-M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 6.
Nelimarkka, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 3.
Pantzar, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 1.
Ruckenstein, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 1.
Willson, M. (2017). Algorithms (and the) everyday. Information, Communication & Society.
Yle (19.12.2016). Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä.
Mitä algoritmit ovat?
Teknologisen kehityksen kuumin aihe eli tekoäly on mainittava ennen kuin voimme siirtyä algoritmeihin. Tekoäly, koneoppiminen, keinoäly tai robotiikka ovat ainakin maallikolle jotakuinkin samoja asioita. Termit kuvaavat tietokoneohjelman suorittamaa itsenäistä älyllistä toimintaa, joka on ihmisestä riippumatonta, vaikkakin ihmisen määrittelemää. Algoritmit ovat puolestaan tekoälylle annettuja lisäkuvauksia siitä, mitä pitäisi saada aikaan, missä järjestyksessä, ja mitä otetaan huomioon ja mitä ei. Algoritmit kuljettavat mukanaan erilaisia toimintoja, sillä ne lajittelevat, analysoivat, kehystävät, ennustavat ja jakavat tietoa uudelleen. (Willson.)Missä törmäämme algoritmeihin?
Algoritmien olemassaoloon törmää tiedostamattaan erityisesti Google-hakujen yhteydessä. Googlen hakukone etsii ja lajittelee tekoälynsä ja algoritmiensa perusteella hakemasi tiedon silmänräpäyksessä internetin äärettömyydestä. Ilman hakukoneita internet olisi varsin haastavasti navigoitavissa. Ensimmäisen kerran vieraillessani internetissä vuonna 1995, en tiennyt, mitä sieltä olisin edes etsinyt. Internetin selailu helpottui merkittävästi Lycos-hakukoneen sisältöehdotuksilla. Luit oikein, sisältöehdotuksilla! 😉Tekoäly ja algoritmit löytyvät myös digitaalisen mainonnan esiripun takaa. Googlen yritysasiakkaat saavat maksua vastaan hyödyntää Googlen omistamaa valtavaa datavarantoa meistä. Olemme vuosien varrella kartuttaneet dataa ilmaiseksi Googlelle hakujemme kautta. Sama pätee Facebookiin. Mainoksia kohdennetaan meille, itse antamiemme tietojen perusteella. Facebook kaivelee esiin mieltymyksemme profiileistamme, postauksistamme, kuvistamme, ja luoja ties mistä tarkalleen. Facebookin tekoälystä on tullut niin älykäs, että se päättelee triggerimme, pelkomme, seksuaalisen suuntauksemme, mielentilamme, salaisuutemme sekä alitajuiset mietteemme. Enää emme näe massamainoksia digilaitteissamme, vaan jokainen mainos on kustomoitu meille. Siksi digitaalinen realiteetti näyttäytyy erilaisena jokaiselle.
Algoritmit arvioivat verkkokaupoissa ostosten mahdollisuutta (Willson), erilaisten digitaalisten jalanjälkiemme tai ostosignaaliemme perusteella. Algoritmit muuntavat menneen käyttäytymisemme tulevaisuuden ennusteeksi (van Dijck). Google Analytics ja vastaavat työkalut tarjoavat verkkokauppiaille rajattomia analyysimahdollisuuksia. Jälkemme paljastavat, että keltaiset kumisaappaat sujahtivat verkkokaupan ostoskoriin, mutta maksu jäi jostain syystä tekemättä. Kun kumisaappaita ostava on koneellisesti tunnistettu voi verkkokauppias pommittaa häntä vielä keltaisten kumisaappaiden kuvilla ympäri internetiä, sinetöidäkseen lopullisen kaupan.
Algoritmit parantavat henkilökohtaista digitaalista käyttökokemustamme (Koponen). Ne järjestävät meille sisältöjä ja antavat suosituksia. Valintoja on helpompi ja nopeampi tehdä, kun Netflix, Amazon ja verkkokaupat ovat analysoineet aiempia valintojamme, ja tekevät niiden perusteella päätelmiä, mistä nautitimme ja mitä haluaisimme. Uutisvahdit hälyttävät heti kun jotakin merkittävää ja meitä kiinnostavaa on tapahtunut. Ne pitävät meidät ajan tasalla niistä uutiskategorioista, joita haluamme seurata (Koponen). Sosiaalisen median kanavat tuuppivat meitä seuraamaan kenties tuntemiamme ihmisiä, menestyneitä bisnesihmisiä tai suosikkibändejämme. Some luo meille ryhmäpaineita, sillä kun näemme mistä muut tykkäävät, haluamme samaa. (van Dijck.).
Enää somevirtaa ei voi seurata aikajärjestyksessä, kuten somen alkuaikoina. Sosiaalisen median uutisvirta näyttää meille nykyään algoritmien suodattaman listauksen. Se perustuu niin kutsuttuun henkilökohtaiseen tai sosiaaliseen relevanssiin. Listaus toimii huomiotalouden logiikalla, jossa relevanssi mitataan tunteella. (Laaksonen). Näemme vain kaikkein suosituimmat postaukset ja vähemmän kiinnostavat suodattuvat pois. Somen takana on hierarkkinen järjestelmä, joka palkitsee menestyksekkäitä julkaisijoita, ja suodattaa vähemmän arvokkaat henkilöt pois. (van Dijck.)
Algoritmit tunnistavat tänä päivänä myös kieltä ja ääntä (Koponen). Google kääntää jo varsin hyvin kiinaa, jossa ei ole suomen kielen kaltaista haastavaa kielioppia. Käännöksistä tulee ajan saatossa vääjäämättä parempia tekoälyn takia. Äänihauista ja äänen hyödyntämisestä povataan suurta menestystä. Kohta keskuudessamme häärää erilaisia digiassistentteja, kuten Amazonin Alexa, Applen Siri, Microsoftin Cortana ja IBM:n Watson.
Miten algoritmit vaikuttavat meihin ja yhteiskuntaamme?
Jokainen tekee jatkuvasti äänestyspäätöksiä klikkaamalla, tykkäämällä, postaamalla, googlaamalla, jakamalla, navigoimalla, twiittaamalla ja tubettamalla (Pantzar). Näiden toimintojen pohjalta algoritmit rohkaisevat meitä tekemään erilaisia valintoja. Ne muuttavat sen, miten näemme asioita ja koemme maailman (Nelimarkka). Algoritmit filtteröivät materiaalia, ne kuratoivat meille näytetyn sisällön ja lupaavat meille onnellisuutta (Willson).Suositteleva teknologia tuo elämäämme houkuttelevuutta ja koukuttavuutta. Netflixin ainoa kilpailija on oma unemme. (Ruckenstein). Olen itsekin syyllistynyt unen laiminlyöntiin katsellessani Netflixiä. Algoritmit esittävät meille välähdyksiä menneisyydestä, sillä muistot aktivoivat meitä käyttämään palvelussa enemmän aikaa ja jakamaan enemmän sisältöä (Laaksonen). Siksi esimerkiksi Facebookin digimuisti kaivelee säännöllisin aikavälein esiin muistojamme.
Algoritmien myötä meitä seurataan yhä enemmän. Termi surveillance capitalism (Willson), kuvaa hyvin sitä, miten yritykset seuraavat toimintaamme netissä. Vain harvan yrityksen nettisivulle pääsee enää ilman, että annamme suostumuksemme jälkiemme seuraamiseen ja tietojemme analysointiin. Seurantaa tehdään, koska yritykset tavoittelevat lisämyyntiä. Lisäksi sosiaalisen median alustat tuntuvat tietävän meistä myös sellaisia asioita, joita emme mielestämme ole koskaan kertoneet. Kuuntelevatko yritykset puheluitamme ja lukevatko he yksityisiä viestejämme? Luultavasti, sillä olemme antaneet heille luvan, ellemme ole eksplisiittisesti sitä kieltäneet.
Sosiaalisen median käytön on todettu aiheuttavan negatiivisia tunteita, kuten kateutta, stressiä ja lisäävän addiktiota. Seuraamme superrikkaiden ylellistä elämää ja fitnesstähtien täydellisiä vartaloita, vaikka ne tuottavat meille masentuneisuutta ja alemmuuden tunteita.
Algoritmeilla on vakaviakin kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntaamme, sillä algoritmit ovat vauhdittaneet valeuutisten leviämistä, Trumpin valintaa Yhdysvaltojen presidentiksi, brittien brexit-päätöstä ja rokotevastaisuutta meillä täällä Suomessa.
Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, koska hänen somekoneistonsa sai horjutettua Hillary Clintonin suosion. Epävarmat äänestäjät saatiin Trumpin puolelle luomalla heille, eli moniin erilaisiin vaa’ankieliryhmiin, vetoavaa valheellista materiaalia. Clinton kehystettiin esimerkiksi afroamerikkalaisille rasistiksi, ja muille jollakin muulla tapaa kieroksi kandidaatiksi. Lisäksi Venäjä hämmensi vaaleissa omilla kampanjoillaan. Tavalliset ihmiset luulivat sisältöjä vielä tuolloin oikeiksi ja luotettaviksi. Clintonia mustamaalaavat sisällöt olivat niin tunteita herättäviä, että ne keräsivät siinä määrin tykkäyksiä ja jakoja, että somealgoritmit nostivat niiden relevanssia somevirrassa. Sisältöjen mainonta oli myös massiivista. Näin sisällöt pääsivät leviämään yhä suuremmille yleisömassoille. Kampanjan toteuttanut Cambridge Analytica onnistui manipuloimaan ja haavoittamaan vakavasti länsimaalaista demokratiaa, hyödyntämällä Facebookin algoritmeja, dataa, pilipali-kyselyjä sekä psykologista profilointia (Amer).
Yhdistävänä tekijänä näissä kaikissa algoritmeihin liittyvissä ikävissä ilmiöissä on se, että algoritmit ohjaavat ihmisiä samankaltaistensa seuraan. Seurauksena on yhteiskunnan kuplaantuminen, kaikukammiot, polarisoituminen ja vihan lisääntyminen.
Internetin ja sosiaalisen median keskusteluryhmistä on helppo löytää tukea saman mielisisistä ihmisistä. Tällaiset niin kutsutut filtterikuplat tuottavat ongelmia siitä syystä, että muut erilaiset mielipiteet suodattuvat pois. Jopa hakutuloksemme näyttävät erilaisilta, sillä nekin perustuvat meidän aiempiin hakuihimme ja mieltymyksiimme. Algoritmit estävät meitä näin tehokkaasti näkemästä erimielisten ajatuksia, sillä algoritmit painottavat liikaa meidän omia mieltymyksiämme. Lisäksi ajatuksia jaetaan pelkästään omissa ryhmissämme eli niin kutsutuissa kaikukammioissa. (Laaksonen.) Saman kaltaisessa seurassa mielipiteet usein jyrkkenevät ja johtavat hiljalleen yhteiskuntamme polarisoitumiseen ja vihapuheen yltymiseen. Näin yhteiskunnallinen keskustelu tyrehtyy erimielisten väliltä.
Media nostaa säännöllisestin esiin somessa ja erityisesti Twitterissä kierroksia saaneita jupakoita (Laaksonen), vaikka mielipiteet olisivat vain pienen joukon meuhkaamista, joka ei edustaisikaan yleistä mielipidettä. Maltillista keskustelulinjaa edustavat ihmiset nöyrtyvät tämän jälkeen hiljaisuuteen ja apatiaan, kun he luulevat kuuluvansa marginaaliin.
Teknologia nähdään usein neutraalina (Laaksonen). Edelmanin luottamusbarometrin mukaan 65 prosenttia ihmisistä uskoo tällä hetkellä hakukoneita enemmän kuin lehdistöä (Edelman). Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, sillä algoritmeja pystyy manipuloimaan aiemmin kuvaamillani keinoin sekä yritysten suosimalla hakukoneoptimoinnilla.
Koska algoritmit ohjaavat toimintaamme lajittelemalla, analysoimalla, ennustamalla, delegoimalla ja manipuloimalla, ei algoritmejä voi pitää neutraaleina. Algoritmeilla on aina jokin agenda!
The End.
Blogisarjan toisessa osassa käsittelen miten, jokainen meistä voi vaikuttaa yritysten omistuksessa oleviin algoritmeihin, jos niissä ilmenee vinoumia eli eettisiä ongelmia. Lue myös blogini tekoälyn vaikutuksista arkeen, työelämään ja yhteiskuntaan.
Lähteet
Amer, K. (2019). The Great Hack. Netflix.van Dijck, J. (2013). The Culture of Connectivity: A Critical History of Social Media. Oxford University Press.
Edelman (2019). Edelman Trust Barometer. Sivu 49.
Koponen, J. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 6.
Laaksonen, S.-M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 6.
Nelimarkka, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 3.
Pantzar, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 1.
Ruckenstein, M. (2017). Digitaalinen media ja yhteiskunta -luennot, osa 1.
Willson, M. (2017). Algorithms (and the) everyday. Information, Communication & Society.
Yle (19.12.2016). Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä.
Kommentit
Lähetä kommentti