Ilmastomuutos kriisiviestinnän silmin

║ Kirjoittanut: Heidi Kiikka ║

Ilmastomuutosta voi viestinnän näkökulmasta hyvillä mielin kutsua ilmastokriisiksi, koska kriisi kuvaa käännekohtaa, jollaisen edessä me olemme. Kriisit nähdään usein tapahtumina, vaikka ne todellisuudessa ovatkin prosesseja. Kriisejä kehkeytyy, koska niiden syitä ei ole ymmärretty tai varoitussignaaleja ei ole huomioitu. 

Lue myös muut blogini: Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu?

Tarkastelen tässä blogissa ilmastomuutosta kriisiviestinnän näkökulmasta. Kirjoitus on julkaistu elokuussa 2019.

Kriisi on etenevä prosessi

Kriisi kuvaa käännekohtaa, joka voi johtaa joko parempaan tai huonompaan. Käännekohta toimii myös kuiluna menneisyyden ja tulevaisuuden välissä (Roux-Dufort).

Ilmastomuutosta voi hyvillä mielin kutsua ilmastokriisiksi, sillä olemme käännekohdassa, jossa jotain on pakko tehdä, mikäli haluamme elää jokseenkin stabiilissa ilmastossa. Ilmastomuutoksen hillitseminen on varmasti halvempaa kuin se, että jäämme odottamaan ilmastomuutoksen ennalta-arvaamattomia seurauksia.

Kriisejä tarkastellaan yleensä kahdesta näkökulmasta. Kriisit mielletään joko tapahtumiksi tai prosesseiksi. Kriisit nähdään liian usein tapahtumina, vaikka kriisit todellisuudessa ovat pitkiä prosesseja. Tapahtumanäkökulma valottaa kriisiä vain operatiiviselta kannalta eli silloin, kun kriisi on jo päällä. Näkökulma ei ole kovin hedelmällinen kriisien ennakoinnin kannalta. Prosessinäkökulma tarjoaa siksi paremmat edellytykset kriisin luonteen tarkasteluun, ennakointiin ja viestintään. (Roux-Dufort.)

Kriisit paljastavat usein piilossa olevia tekijöitä. Niitä voivat olla systeemiset kaavat, juurisyyt, seuraukset ja erilaiset kytkökset. Kriiseistä on löydettävissä geneologia eli seuraavat selvät prosessin vaiheet: 1) heikot varoitussignaalit, 2) kriisin laukaiseva tapahtuma tai tekijä, 3) kriisin voimistuminen, ja lopuksi 4) kriisin päätös, jonkinlainen puhdistava katarsis. (Roux-Dufort.)

Ensimmäisenä kriisiprosessissa saatetaan havaita heikkoja signaaleja. Jos signaaleja osaa tulkita, voidaan tiedonmurusten pohjalta saada vihjeitä tulevasta. (Roux-Dufort.)

Pitkään ilmastomuutoksen tutkijoita ei ollenkaan uskottu, tai haluttu uskoa. Nyt ilmastomuutosta tutkivat ovat selvittäneet, että arktiset alueet sulavat, jopa ennakoitua nopeammin. Viime heinäkuu osoittautui mittaushistorian kuumimmaksi. Sääilmiöt näyttävät globaalisti voimistuvan. Afrikassa on kuivaa, Intiassa vesi on loppunut, Amerikassa ja Aasiassa on myrskyjä, Amazonilla ja Venäjällä palaa metsää, ja Suomen sää on muuttunut sateisemmaksi. Vedenpinta nousee kaikkialla.

Kriisiprosessin toisessa vaiheessa koetaan laukaiseva tekijä. Kriisi on muhinut pinnan alla pitkään ennen kuin se lopulta purkautuu. Laukaisevaa tekijää ei useinkaan voida välttää, muuten kuin vähentämällä aikaisempia haavoittuvuuksia. (Roux-Dufort.)

Ilmastokriisin laukaiseva tekijä uupuu kaiketi vielä. Maailman ekosysteemi on tulevaisuudenprofessori Markku Wileniuksen mukaan kohta tulossa kriisiytymispisteeseen, sillä erilaiset ilmiöt paljastavat jo, että jotain isompaa on tapahtumassa (YLE 4.8.2019). Riittääkö kriisin laukaisuksi ilmastoaktivisti Greta Thunbergin varoittelut, vai tarvimmeko jonkin vakavan katastrofin, joka pakottaa meidät muuttumaan? Vai onko laukaiseva tekijä sittenkin jo koettu?

Kriisin kolmannessa vaiheessa kriisi voimistuu. Kriisi kasvaa ja siitä tulee lopulta näkyvä. (Roux-Dufort.)

Jos ilmastomuutokselle ei tehdä mitään, tulemme eri puolilla maapalloa näkemään kasvavaa nälänhätää, sairauksia, kuolemia, pakolaisvirtoja ja konflikteja. Taloudelliset kustannuksetkin nousevat.

Kriisin neljännessä vaiheessa kriisi saadaan päätökseen (Roux-Dufort). Siihen on ilmastokriisin kohdalla vielä pitkä matka.

Kriisejä syntyy, koska niiden perimmäisiä syitä ei ole ymmärretty ajoissa. Lisäksi toiminnassa voi olla heikkouksia, puutteita, häiriöitä, virheitä tai epäjohdonmukaisuuksia. Vaihtoehtoisesti kriisiorganisaation johto on jättänyt varoitussignaalit huomiotta. Lopuksi häiriöt kasvavat haavoittuvuuksiksi ja puhkeavat lopulta täysimittaiseksi kriisiksi. (Roux-Dufort.)

Riskit ja kriisit globalisoituvat 

Riskit ovat tänä päivänä yhä globaalimpia, koska verkostomme ovat kytköksissä kaikkialle. Riskit voivat olla joko fyysisiä, kuten saasteet ja metsien tuhoutuminen, tai sitten symbolisia, kuten potentiaalisia, käynnissä olevia tai kriisin jälkeisiä. (Schwartz, Seeger & Auer.)

Ilmastomuutoksen fyysiset riskit liittyvät sääilmiöiden voimistumiseen, lämpötilan nousuun, helleaaltoihin, kylmyyspiikkeihin, vesipulaan, kuivuuteen, metsäpaloihin, metsien häviämiseen, hiilinielun vähenemiseen, kasvihuonepäästöjen suurenemiseen, sateisuuteen, myrskyihin, merenpinnan nousuun, ikiroudan sulamiseen, konflikteihin, pakolaisvirtoihin, köyhyyteen, sosiaaliseen epätasa-arvoon sekä kuolemiin. Riskit ovat moninaisia, ja niillä on realisoituessaan karmeat seuraukset.

Ilmastomuutoksen riskeiksi voisi luetella myös ilmastomuutoksen kieltäjät, jotka vaalivat ja puolustavat loppuun asti omia etujaan. Kieltäjät ovat tällä hetkellä äänekkäitä, sillä heillä on paljon menetettävänä.

Yle Areenasta löytyvä Suuri Ilmaskandaali -dokumenti paljastaa, että öljy-yhtiöt Exxon ja Shell ovat tienneet ilmastonmuutoksesta yli 60 vuoden ajan (YLE 5.8.2019). Yhtiöt ovat härskisti kyseenalaistaneet ilmastomuutoksen julkisuudessa. Yhtiöt ovat samaan aikaan kuitenkin huomioineet ilmastomuutoksen omassa toiminnassaan. Lisäksi he ovat jättäneet tuotteidensa kehittelyn ennalleen, tekemättä mitään ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi. Tulevaisuus näyttää, saadaanko yhtiöiden johtohenkilöt kiinni tästä jättimäisestä petoksesta.

Climate Accountability Institute on tunnistanut, että vuosina 1965-2017, kolmasosa maailman kasvuhuonepäästöistä on peräisin 20 öljy-yhtiöstä. Listan kärjestä löytyvät muun muassa: Saudi Aramco, Chevron, Gazprom, ExxonMobil, National Iranian Oil, BP, Royal Dutch Shell. (MTV 15.10.2019.)

Media nostaa säännöllisesti esiin juttuja siitä, miten turvetuottajamme ja karjatilallisemme yrittävät vakuutella, miten ympäristöystävällisiä heidän kotimaiset tuotteensa ovat. Painotus sanalle kotimainen. Samaan aikaan eräs rakastamamme lehtoyhtiö turvautuu kampanjaan, jossa muistutetaan, että lentämiseen löytyy äärettömästi syitä. Energiayhtiötkin näyttäytyvät tällä hetkellä varsin vihreiltä ja vastuullisilta. Jokainen ilmastoa saastuttava yrittää parhaansa mukaan puolustaa legitimiteettiään.

Sosiaalisen median ja medioitumisen aikakautena kriiseistä tulee globaaleja. Yhä globaalimmassa maailmassa kriiseillä on myös kulttuurisia ulottuvuuksia. Kansainvälistyminen lisää myös viestinnällisiä haasteita, sillä kansainväliseen viestintään tarvitaan enemmän osaamista ja strategisempaa otetta. Viestijöiltä vaaditaan kielitaidon lisäksi kulttuurien tuntemista, sillä eri kulttuurit mieltävät riskejä ja kriisejä eri tavoin. (Schwartz, Seeger & Auer.) Viestintäkulttuuri muuttunee tulevaisuudessa siksi yhä kansainvälisemmäksi.

Globalisoituneessa maailmassa kriiseistä tulee myös helpommin poliittisia (Schwartz, Seeger & Auer). Useita yksittäisiä riskejä joudutaan käsittelemään poliittisella tasolla, niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Kokonaisuutena ilmastokriisi on Suomen näkökulmasta ratkaistava globaalisti, EU:n ja valtioiden tasolla. Luopumalla fossiilisista polttoaineista, rajoittamalla energia-alaa ja liikennettä sekä uudistamalla ruoantuotantoa. Suomi on liian pieni maa, jotta voisimme kansallisella tasolla yksin onnistua ilmastokriisin torjunnassa.

Näin kriiseihin voidaan varautua

Johtajuuden ottaminen on kriiseissä äärimmäisen tärkeää, sillä jos johtajuutta ei oteta, epäonnistutaan varmasti. (Pedak 2019, luento 1).

Suomessa ilmastokriisin johtamisesta vastaavat eri ministeriryhmät sekä hallituspuolueiden puheenjohtajat. Hallitus vastaa poliittisista päätöksistä. Valtionneuvosto ja eduskunta avustavat hallitusta. Työ- ja elinkeinoministeriö on päävastuussa ilmastomuutoksen torjunnassa ja maa- ja metsätalousministeriö ilmastomuutokseen sopeutumisessa. Ympäristöministeriö vastaa kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. (Ilmastosivut 2019.)

Julkisella sektorilla on suurin rooli kansalaisten suojelussa katastrofeilta (Schwartz, Seeger & Auer). Suomessa kriiseihin varaudutaan yhteiskunnan turvallisuusstrategian pohjalta. Turvallisuusstrategia määrittelee, että ensisijainen vastuu kriisivarautumisessa on kunnilla, seuraavaksi maakunnilla ja viime kädessä valtiolla. (Hakala 2019, luento 1.)

Ilmastokriisi on niin laaja kriisin muoto, että se tuo todennäköisesti mukanaan liudan muitakin kriisejä, jotka voisivat Suomen osalta liittyä esimerkiksi erilaisten sääilmiöiden voimistumiseen, ja niistä syntyviin katastrofeihin. Kuntien turvallisuusstrategiasta selviää, että kuntien suurimmat riskit liittyvät sähkön saannin suurhäiriöihin, jotka voivat toteutua erityisen lumisina talvina tai voimakkaiden myrskyjen yhteydessä. Kunnat joutuvat varautumaan myös vedenpinnan nousuun, ja siitä aiheutuviin tulviin. Helleaallot voivat tappaa erityisesti vanhuksia ja heikkokuntoisia. Lisäksi ilmastokriisi voi synnyttää katastrofeja ulkomailla oleskeleville suomalaisille. (Hakala 2019, luento 1.)

Kriiseistä voi seurata myös uusia kriisejä. Niitä voivat olla esimerkiksi johtamiskriisi, mediakriisi ja poliittinen kriisi (Hakala 2019, luento 2). Ilmastokriisi on selvästi poliittinen kriisi, johon tarvitaan poliittisia päätöksiä sekä sitoutumista. Lisäksi ilmastokriisi on ihmisen aiheuttama kriisi. Tällaisissa kriiseissä on tärkeää, että syyllisyys selviää.

Kriisejä voi estää, mikäli riskejä on osattu ennakoida, epäkohtiin on puututtu, viestintä toimii avoimesti, toimitaan ennakoiden, ymmärretään kriisin tyyppi, tunnistetaan sidosryhmät, tehdään yhtenäistä strategista viestintää ja ymmärretään talouden logiikka (Pedak 2019, luento 1). Ilmastokriisin kohdalla taidetaan olla tilanteessa, jossa kriisi on vääjäämätön.

Kriiseihin varautuminen tapahtuu hyvällä suunnittelulla, ohjeistuksella, harjoittelulla, uusien työkalujen haltuunotolla ja testauksella, tiedotepohjien valmistelulla, verkkosivupohjien valmistelulla sekä jopa yhteystietojärjestelmien valmistelulla (Huhtala & Hakala 2009).

Varautumisvaiheessa kaikki mahdollinen suunnitellaan valmiiksi kriisin varalle. Suunnitellaan, miten mediaviestintä, organisaatioviestintä, kysymykset ja vastaukset sekä eri viestintäkanavat hoidetaan. Lisäksi huolehditaan mahdollisten uhrien, kansalaisten sekä eri sidosryhmien tiedonsaannista, ja tiedon keräämisestä. Varmistetaan, että viestinnästä vastaava on kriisin johtoryhmässä mukana, ja että viestijä lähetetään kriisin sattuessa kriisialueelle. (Huhtala & Hakala 2009.)

Kriisiin varautuminen pitää sisällään kriisivalmiuden, kriisin ehkäisyn, kriisin johtamisen sekä kriisin jälkihoidon. Kriisivalmiuteen kuuluu suunnittelu, prosessit ja järjestelmät, manuaalit, harjoittelu sekä simulaatiot. Kriisin ehkäisyyn tarvitaan varoitusjärjestelmän luominen, riskien tunnistaminen ja hallinta sekä vastatoimet. Kriisin johtamiseen kuuluu puolestaan tunnistusmekanismi, pelastustoimi ja hallinto. Kriisin jälkihoito pitää sisällään tervehdyttämisen, kriisin arvioinnin ja kehitystarpeiden huomioimisen. (Huhtala & Hakala 2009.)

Kansallista varautumista voidaan analysoida myös yhteiskunnan varautumisen viitekehyksellä, johon kuuluu katastrofin antropologia, katastrofin sosiologia sekä media- ja kriisiviestintä. Katastrofin antropologian kautta varaudutaan haavoittuvuuksiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Sosiologiaa hyödyntäen voidaan ennakoida ihmisten käyttäytymistä kriisissä. Kriisissä tulee huomioida myös median tiedontarpeet. Viestinnässä huomioidaan johtaminen, sidosryhmät, PR sekä sisäinen viestintä. (Hakala 2019, luento 1.)

Varautumisvaiheessa on hyvä huomioida, että media on noussut keskeiseksi toimijaksi kriiseissä. Kriiseistä voi syntyä hybridejä mediatapahtumia, joissa on useita toimijoita, alustoja ja narratiiveja. Niitä leimaa kiihtynyt intensiteetti ja sotkuisuus. (Tikka 2019, luento 1.) Media on ottanut ilmastokriisin jo säännölliseen ja aktiiviseen käsittelyyn, ja ilmastokriisiä seuraavia toimittajia on nimitetty mediataloihin. Julkishallinnon tulee pysytellä ajan tasalla ilmastokriisin käsittelyssä, ja avustaa ja korjata tarvittaessa mediaa.

Viestinnällinen varautuminen ilmastokriisiin ei kuitenkaan saa olla vain julkisen sektorin tehtävä. Kriisit voivat kohdata myös yrityksiä ja muitakin organisaatioita. Matkatoimiston viestintä punnitaan, kun katastrofi sattuu matkakohteessa. Lentoyhtiö voi kohdata äärimmäisen sääilmiön. Yritysten tulee miettiä, miten ilmastokriisi vaikuttaa juuri heihin, ja heidän sidosryhmiinsä. Minimissään kannattaa varautua siihen, etteivät asiakkaat halua ostaa mitään maapalloa tuhoavaa.

Johtopäätökset 

Ilmastokriisissä päätavoitteena on vähentää fossiilisen energian käyttöä, hillitä liikenteestä aiheutuvia päästöjä sekä vähentää maatalouden kuormittavuutta. Ilmastokriisin ratkomista hankaloittavat erityisesti ilmastokriisin vastustajat, populistit ja disinformaatiota suoltavat tahot. Nämä luovat haasteita yhteisen globaalin tavoitteen saavuttamiseen, jota seurataan Pariisin ilmastosopimuksessa.

Hyvällä riskien hallinnalla, varautumisella, suunnittelulla, poliittisilla päätöksillä ja toiminnalla kriisejä voidaan ennakoida, niin viranomaisten kuin yritystenkin taholta. Ilmastokriisin kohdalla tämä tarkoittaa, että viranomaiset aloittavat kriisiin ja kriisiviestintään varautumisen, hallitus tekee päätöksiä ja suomalaiset yritykset toimivat päätösten mukaisesti. Kriisiin varautuminen on haasteellisempaa byrokraattisissa organisaatioissa. Höllentämällä byrokratiaa ja hierarkiaa voidaan saada ripeämpiä toimia aikaiseksi.

Lue myös muut blogini: Miksi ilmastomuutokseen ei uskottu?

Lähteet

Auer, C. (2016). Conceptualizing Political Crisis and the Role of Public diplomacy in Crisis Communication Research. Teoksessa The Handbook of International Crisis Communication Research.

Hakala, S. (2019). Kriisiviestintä ja -johtaminen -luennot, osa 1.

Hakala, S. (2019). Kriisiviestintä ja -johtaminen -luennot, osa 2.

Huhtala, H. & Hakala, S. (2009). Kriisi ja viestintä. Yhteiskunnallisten kriisien johtaminen julkisuudessa. Gaudeamus.

Ilmastosivut (2019).

MTV (15.10.2019). Karu tulos: Nämä 20 jättiyhtiötä ovat aiheuttaneet kolmasosan koko maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. 

Pedak, M. (2019). Kriisiviestintä ja -johtaminen -luennot, osa 1.

Pedak, M. (2019). Kriisiviestintä ja -johtaminen -luennot, osa 2.

Roux‐Dufort, C. (2016). Delving into the Roots of Crises: The Genealogy of Surprise. Teoksessa The Handbook of International Crisis Communication Research.

Schwarz, A. Seeger, M.W & Auer, C (2016.) The Handbook of International Crisis Communication Research.

Tikka, M. (2019). Kriisiviestintä ja -johtaminen -luennot, osa 1.

YLE (4.8.2019). Tulevaisuustutkija Markku Wilenius tietää, että 10 vuoden päästä elämme täysin erilaisessa maailmassa: "Suuri herääminen on selvästi tapahtumassa". 

YLE (5.8.2019). Suuri ilmastoskandaali.